tarttumisen

Tarttuminen (genitive tarttumisen) on suomen kielen sana, jolla tarkoitetaan sekä fyysistä toimintaa tarttua kiinni että ilmiötä, jossa kaksi pintaa tai kappaletta pysyvät toisiinsa kiinnittyneinä. Verbi tarttua tarkoittaa saada kiinni, tarttua kiinni tai pitää kiinni; -minen muodostaa tämän toiminnan tai ilmiön käsitteen.

Arkipäivässä tarttuminen ilmenee esimerkiksi kahvan otteena, esineen pitämisenä kädessä tai liiman pintaan tarttumisena. Sanoja käytetään sekä konkreettisen otteen että metaphorisen kiinnittymisen kuvaamiseen, kuten idean tai muistin tarttumisesta.

Tieteenaloilla tarttuminen viittaa adheesioon: pintojen välinen kiinnittyminen vuorovaikutusten, kuten kemiallisten sidosten tai van der Waals -voimien, seurauksena. Biologiassa tarttuminen kuvaa solujen, bakteerien tai sienten kiinnittymistä pinnoille, kudoksiin tai toisiinsa, mikä voi olla välttämätöntä kasvulle, immuunivasteille tai tartunnoille. Teknisessä kontekstissa termiä käytetään kuvaamaan liimauskykyä ja kiinnittymistä, esimerkiksi materiaalien, implanttien tai pintojen välillä.

Tarttumisen voimakkuutta tai kestävyyttä mitataan useilla kokeilla, kuten vetokokeilla tai liimausmittauksilla. Myös ympäristötekijöillä, kuten puhtaudella, kosteudella ja lämpötilalla, on merkittävä vaikutus tarttumiseen eri tilanteissa. Kielessä termi esiintyy sekä arkipäiväisessä että teknisessä kielessä kuvaamassa sekä toimintaa että ilmiötä.