pintaproteiineihin

Pintaproteiineihin viitataan solukalvon pinnalla esiintyviin proteiineihin, jotka voivat olla integraalisia (läpäisevät kalvon) tai periferisiä (kiinnittyneitä kalvon pinnalle). Niillä on keskeinen tehtävä solun vuorovaikutuksissa ympäristön kanssa sekä viestinnässä ja aineiden kulun säätelyssä.

Toimintamuotonsa mukaan pintaproteiinit voivat olla vastaanottajalproteiineja (reseptorit), ionikanavia ja kuljetusproteiineja sekä adheesioproteiineja. Reseptoriproteiinit välittävät ulkoisen signaalin solunsisäisiin reaktioihin; ionikanavat mahdollistavat ionien liikkumisen kalvon yli; kuljetusproteiinit siirtävät aineita; adheesioproteiinit luovat yhteyksiä toisiin soluihin ja ECM:ään. Monet pintaproteiineista ovat glykosyloituneita, mikä vaikuttaa niiden toimintaan ja immunologiseen tunnistamiseen.

Biogeneesi: Pintaproteiinit syntetisoidaan ER:ssä, integroidutaan kalvoon ja kuljetetaan Golgin kautta plasmamembraaniin. Modifikaatiot, kuten glykosylaatio, muokkaavat niiden ulkokuorta ja tunnistettavuutta.

Merkitys: Pintaproteiineja tutkitaan laajasti lääketieteessä terapeuttisten kohteiden ja diagnostiikan kannalta. Häiriöt niiden toiminnassa voivat liittyä sairauksiin, kuten syöpä, autoimmuunisairaudet ja aineenvaihdunnan häiriöt. Tutkimuksessa niiden roolia kartoitetaan sekä rakenteellisesti että toiminnallisesti.

Tutkimuksessa käytetään immunofluoresenssia, virtauscytometrian sekä cryo-EM:n ja proteomianalyysin menetelmiä pintaproteiinien kartoittamisessa.