Reseptoriproteiinit

Reseptoriproteiinit ovat soluissa toimivia proteiineja, jotka sitovat ulkoisia signaaleja ja käynnistävät solunsisäisiä vasteita. Ne voivat olla solukalvon transmembrane-reseptoreita tai sijaitsevia muissa kalvon alueissa. Reseptoriproteiinit ovat keskeisiä solujen viestinnässä, ja ne vastaanottavat signaaleja hormoneista, neurotransmittereistä, aistien ärsykkeistä sekä immuunijärjestelmän molekyyleistä.

Keskeisiä tyyppejä ovat ionikanavareseptorit, metabotrooppiset reseptorit kuten G-proteiinikytkentäiset reseptorit (GPCR), sekä reseptorikinaasit (RTK). Lisäksi on solunsisäisiä reseptoreita sekä immuunijärjestelmän reseptoreita. GPCR:t välittävät signaalia G-proteiinien kautta ja johtavat erilaisiin sekundaarisiin viesteihin; RTK:t aktivoituvat fosforylaatiolla ja käynnistävät kinasi- ja muita signaalireittejä; ionikanavareseptorit muuttavat ionivirtoja ligandien sitoutuessa.

Rakenne ja mekanismi: reseptoriproteiineilla on yleensä ulkoinen ligandinsitoutumispaikka, yksi tai useampi läpäisevä alue ja sisäinen signaalinvälitysdomaine. Ligandin sitoutuminen saa aikaan konformaalion muutoksen, joka voi avata ionikanavan (ionikanavareseptorit) tai aktivoida signaalikaskadin, esimerkiksi GPCR:ien kautta tai RTK:ien fosforylaation välityksellä.

Merkitys ja sovellukset: reseptoriproteiinit ovat keskeisiä viestinnänsäätelijöitä kehossa ja ne ovat tärkeitä lääkkeiden kohteita. Niiden virheet tai poikkeava ilmentyminen liittyvät moniin sairauksiin. Reseptoriproteiinien tutkimus auttaa ymmärtämään solujen vasteita ja kehittämään uusia terapiamenetelmiä.