Kopioituminen

Kopioituminen on termi, jota käytetään yleisesti kuvaamaan kopioitumisprosessia: erilaisten kevyeen kopioiden, kuten geneettisen materiaalin tai koko yksilön, luomista. Suomessa sana viittaa pääosin biologiseen kopioitumiseen, erityisesti solujen jakautumiseen liittyvään DNA:n kopioitumiseen, mutta sitä käytetään myös tietotekniikassa, kun tarkoitetaan digitaalisen tiedon kopioimista.

Biologisessa kontekstissa kopioituminen viittaa DNA:n kaksoiskierteen replikaatioon. Ennen solunjakoa tapahtuva DNA-replikaatio on semi-konservatiivinen malli, jossa molekyylin uudet kaksijuosteiset DNA-molekyylit syntyvät vanhan juosteesta mallina. Prosessi käynnistyy, kun alkuperäiskohdat (origins of replication) aktivoituvat ja replikaatioreppaa muodostuu replikaatiohaarukoiden muodostuessa. Tärkeiksi entsyymeiksi ovat DNA-polymeraasit, helicaasit, primaasit ja ligaasit; lisäksi korjausmekanismit minimoivat replikaatiofriilit. Näin kopioituminen varmistaa geneettisen informaation siirtymisen seuraavaan solujaksoon.

Kopioituminen ilmenee eri luonnollisissa prosesseissa, kuten epälineaarisessa solujen jakautumisessa (mitoosi ja meiosis), bakteerien binary fission sekä muiden organismien asteen asteen asteen syntyessä uusia kopioita perimästä. Myös solujen semi-autonomisilla kasveilla ja mitokondrioilla/chloroplastilla on omat, rajoitetun nestemäisen kopioitumisensa viestit.

Tietoteknisessä yhteydessä kopioituminen tarkoittaa tiedostojen, tietojen tai ohjelmistojen kopioimista, varmistusta tai siirtoa toiselle tallennusvälineelle, palvelimelle tai käyttöjärjestelmälle.

Kopioituminen on keskeinen käsite sekä biologisessa että informaatio-teoreettisessa kontekstissa, ja sen ymmärtäminen liittyy sekä perimän säilyttämiseen että datan tuottamiseen kopioita tuleville prosesseille.