eliöstä

Eliöstöä tarkoittaa kaikkien elollisten olentojen kokonaisuutta, joka esiintyy tietyllä alueella tai ekosysteemissä. Siihen kuuluvat kasvit, sienet, bakteerit, arkeonit sekä eläimet ja niiden mikrobit, yksilöistä lajeihin ja populaatioihin. Eliöstöä tarkastelemme sekä lajien lukumäärän että niiden välisiä vuorovaikutuksia, kuten ravintoa, kilpailua, loisia ja symbiooseja, sekä geneettistä monimuotoisuutta.

Se voidaan tarkastella useilla tasoilla: lajien monimuotoisuus (lajimäärä ja harvinaisuus), populaatioiden tiheydet sekä geneettinen monimuotoisuus. Eliöstön toimintoja ohjaavat ekosysteemipalvelut kuten fotosynteesi, hajotus, ravinteiden kierto ja pölytys sekä energian ja aineen virtaus ravintoketjuissa.

Maantieteellinen vaihtelu eliöstön koostumuksessa johtuu ilmastosta, maaperästä, vesistöistä ja ihmistoiminnasta. Esimerkiksi boreaalinen metsä eroaa trooppisesta sademetsästä sekä kosteista soista ja merialueista. Eri elinympäristöjen välillä on eroja lajitarjonnassa, vuorovaikutuksissa ja toiminnassa.

Biologit kartoittavat eliöstöä laji- ja populaatiotasojen monimuotoisuuden sekä käyttävät monimuotoisuusindeksejä. Pitkittäistutkimukset seuraavat muutoksia ajassa, ja ekosysteemipalveluiden kautta arvioidaan niiden merkitys. Geneettinen monimuotoisuus voidaan arvioida DNA-analyyseillä. Suojelutoimet tähtäävät eliöstön monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden säilyttämiseen.

Eliöstö on keskeinen osa ekosysteemejä; se ylläpitää elinympäristöjämme, ilmastoa ja ravinnonsaantia. Sen tila heijastaa ympäristön terveyttä ja uhkatekijöitä, kuten ilmastonmuutosta, saastumista ja häiriöitä. Tutkimus eliöstöä kohtaan liittyy sekä perinnölliseen tutkimukseen että käytännön suojelutoimiin ja ilmastonmuutoksen sopeutumiseen.