elinkaarilaskennassa

Elinkaarilaskenta (entsonstr: Life Cycle Assessment, LCA) on ympäristövaikutusten arvioinnin menetelmä, jolla tarkastellaan tuotteen tai palvelun koko elinkaarta raaka-aineiden hankinnasta käytöstä ja loppukäytön tai kierrätyksen kautta tapahtuvaan hävittämiseen saakka. Tavoitteena on ymmärtää ja vertailla ympäristökuormitusta erilaisten vaihtoehtojen välillä sekä paremman ympäristöystävällisyyden kehittäminen.

Päävaiheet elinkaarilaskennassa ovat tavoitteen ja soveltamisen määrittäminen, inventaarion (LCI), vaikutusten arviointi (LCIA) sekä tulkinta. Inventaario kerää dataa energiankulutuksesta, päästöistä ja muista ympäristövaikutuksista eri elinkaaren vaiheissa. Ulostulosuhteet määritellään usein toimintayksikön perusteella, jolloin tulokset kuvaavat esimerkiksi yhden tuotteen tuotannon ja käytön ympäristövaikutukset. Järjestelmärajat voivat olla cradle-to-grave, cradle-to-gate tai cradle-to-cradle riippuen analyysistä.

Standardit ja käytännöt ohjaavat menetelmää. Kansainväliset standardit ISO 14040 ja ISO 14044 määrittelevät periaatteet, vaatimukset ja ohjeet LCA-prosessille. Usein käytetään valmiita tietokantoja (esim. toimialakohtaiset ja yleiset ympäristövarastot) sekä dynaamisia mallinnus- ja herkkyysanalyysien lähestymistapoja. Tulokset esitetään usein ympäristövaikutusluokittain, kuten ilmastonmuutos, happamoituminen, eutrofikaatio, vedenkäyttö ja öljy- tai energiaintensiteetti, sekä mahdollisesti alustavasti taloudellisia yhteensovitteluja.

Käyttötarkoituksia ovat tuotteen kehittäminen, ympäristömerkinnät (EPD, PEF) ja päätöksenteko. Elinkaarilaskenta tarjoaa systemaattisen tavan vertailla vaihtoehtoja ja edistää kestävämpiä ratkaisuja, mutta siihen liittyy epävarmuuksia datan laadusta, rajauksista ja oletuksista.