eutrofikaatio

Eutrofikaatio on vesistöjen ravinteiden määrän lisääntymisestä johtuva tilanne, jossa kasvi- ja leväkasvu kiihtyy ja ekosysteemi muuttuu. Yleisimmin puhutaan fosforin ja typen pitoisuuksien kohoamisesta, mikä voi johtaa rehevöitymiseen, veden samentumiseen ja hapenkadon riskiin pohjakerroksissa.

Ravinteiden lähteet ovat usein maatalouden valuma-alueet, haja- ja yhdyskuntajätevedet sekä teollisuus, sekä hule- ja sadevesijärjestelmät. Ravinteet voivat pysyä vesistöissä pitkään, ja osa niistä vapautuu sedimentistä, jolloin eutrofia voi jatkua vuosia.

Seurauksia ovat leväkukinnat ja kasvien runsas kasvu, veden laadun heikkeneminen, kirkkauden väheneminen sekä pohjaeläinten ja kalakantojen jaksottainen väheneminen. Rehevöityneet vesistöt voivat menettää virkistysarvonsa ja kokea taloudellisia vaikutuksia, kuten kalastuksen ja matkailun vähenemistä sekä vesistöjen esteettisen arvon heikkenemistä.

Hallinta keskittyy ravinteiden päästöjen vähentämiseen valuma-alueelta: parannettu jätevesien puhdistus, lannoitusten optimointi ja maankäytön suunnittelu sekä suojakaistat. Sisäisten kuormituksen hallinta voi sisältää sedimenttien stabilointia sekä muita kunnostustoimenpiteitä hapen palauttamiseksi.

Itämeri on yksi kuuluisimmista esimerkeistä, jossa eutrofikaatio on vaikuttanut alueen vesistöihin pitkään. Kansainvälinen yhteistyö ja paikalliset toimet pyrkivät vähentämään ravinteiden päästöjä ja palauttamaan vesistöjen luonnollisen tilan.