Itämeri

Itämeri on Pohjois-Euroopassa sijaitseva osittain suljettu meri, joka tunnetaan kansainvälisesti Baltic Sea. Se rajautuu Tanskaan, Ruotsiin, Suomeen, Viroon, Latviaan, Liettuaan, Puolaan, Saksaan sekä Venäjän Kaliningradin alueeseen. Meri on yhteydessä Pohjanmereen Öresundin, Kattegatin ja Skagerrakin salmien kautta, ja sen veden vaihtuvuus avomerien kanssa on hidasta.

Valuma-alueeltaan Itämeri saa suuria määriä vettä useista suurista jokia kuten Neva, Narva, Daugava, Vistula ja Oder sekä pohjoisen Suomen vesistöistä. Sen pinta-ala on noin 393 000 neliökilometriä. Keskisyvyys on arviolta noin 54 metriä, ja suurin syvä, Gotlandin syvä, ulottuu noin 450–460 metriin. Meri on geologisesti nuori ja syntyi jäätiköiden sulamisen jälkeen; vesissä vallitsee brackish-olot, eli suolaisuus on alhainen verrattuna avoimeen merenkulkuun, mikä johtuu suuresta makean veden virtaamisesta ja rajallisesta vesien vaihtuvuudesta avomerien kanssa.

Itämeren ekosysteemi on brackish-vesiympäristö, jossa eläin- ja kasvilajisto on sopeutunut vähäiseen suolaisuuteen. Siellä esiintyvät muun muassa silakka, kuha ja lohi sekä monia pohjaeläinlajeja ja hylkeitä. Rehevöityminen on merkittävä haaste, johtuen ravinteiden päästöistä maataloudesta ja jätevesistä, mikä aiheuttaa leväkukintoja ja hapettomia alueita syvimmillä osilla. Alueen tilaa seurataan yleisesti kansainvälisessä yhteistyössä.

Itämeren taloudellinen ja kulttuurinen merkitys on huomattava: se on tärkeä merireitti, kalastusalue ja matkailukohde. Yhteisymmärryksen ja toimet Itämeren alueen suojelemiseksi koordinoivat HELCOM ja EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi sekä kansalliset viranomaiset.