Luokat ja esimerkkejä: NRTI:t (esimerkiksi zidovudiini, AZT), NNRTI:t (esimerkiksi efavirens, EFV), PI:t (esimerkiksi lopinaviiri/ritonaviiri tai muut kaltaiset yhdistelmät), INSTI:t (esimerkiksi dolutegravir, DTG), sekä lisäluotujen vaikutusten kautta toimivat, kuten CCR5-antagonistit (esimerkiksi maravirok) ja fuusio-estäjät (esimerkiksi enfuvirtidi). Potilaalle voi kertyä hoito-ohjelma, jossa nämä lääkkeet yhdistetään yksilöllisesti potilaan tilan ja vanhojen vastustuskyvyn ilmentymien mukaan.
Käyttö ja tavoitteet: hoito aloitetaan mahdollisimman aikaisin HIV-tartunnan varmistamisen jälkeen. Tavoitteena on pysyvästi avata virologinen vaste ja säilyttää hyvä immuunijärjestelmän toiminta. Yleensä potilaalle määrätään kolmen tai useamman erimerkkisen ARV:n yhdistelmä, ja hoitoa noudatetaan elinikäisesti. Adherenssi on keskeinen, sillä se vähentää vastustuskyvyn kehittymisen riskiä.
Vaikutukset ja tartuttavuus: ARV-hoito pienentää viruskuormaa ja parantaa CD4-lymfosyyttejä, mikä pitkittää elinikää. Kun virologinen kuormitus on alle havaittavissa, tartuttavuus seksuaalisessa kanssakäymisessä vähenee merkittävästi (U=U-käytäntö).
Haittavaikutukset ja turvallisuus: yleisiä haittavaikutuksia voivat olla pahoinvointi, päänsärky ja väsymys. Pitkäaikainen käyttö voi joissain tapauksissa aiheuttaa painon ja rasvan jakauman muutoksia, maksatoksisuuden tai munuaisiin liittyviä vaikutuksia sekä aineenvaihduntamuutoksia. Hoitoa seurataan säännöllisesti verikokein sekä haittavaikutusraportoinnilla, ja lääke‑yhteisvaikutukset huomioidaan ravinnon ja muiden lääkkeiden kanssa.
Seuranta ja erityistilanteet: hoidon tehokkuutta seurataan virologisella vasteella sekä immuunivasteella, sivuvaikutusten ilmentymillä ja turvallisuudella. Raskaana olevat ja lapset tarvitsevat erikoisennustuksen ja annostuksen mukaan tehtyä hoitoa sekä säännöllistä seurantaa. ARTin saavutetun saavutettavuuden ja saatavuuden parantaminen on kansainvälinen terveydenhuollon prioriteetti.