tartuttavuus

Tartuttavuus tarkoittaa sitä, kuinka helposti sairauden aiheuttaja tarttuu toisessa ihmisessä. Se riippuu sekä patogeenin ominaisuuksista että isännän tilasta sekä ympäristötekijöistä.

Yleisimpiä mittareita ovat R0 eli perusreproduktoitumisluku, Rt eli ajankohtainen tartuntakyky sekä sekundaarinen tartuntaprosentti ja generaatioaika. R0 kuvaa sitä, kuinka monta uutta tartuntaa yksi tartunnan saanut yksilö aiheuttaisi täysin herkässä väestössä. Rt antaa arvion tilanteesta nykyväestössä. Sekundaarinen tartuntaprosentti havainnollistaa tartunnan leviäminen tietyn kontaktiryhmän sisällä. Generaatioaika kuvaa ajan kestoa tartunnan ja seuraavan tartunnan välissä.

Tartuttavuuteen vaikuttavat tekijät ovat patogeenin biologiset ominaisuudet (infektiivisen tilan kesto, erittyminen, vakaus ympäristössä, tartuntareitit kuten pisarat, aerosolit, kontakti tai vektorit), isäntä (immuniteetti, ikä, aiemmat infektiot) sekä ympäristö (tilat, ilmanvaihto, ihmismäärä). Oireiden alkamisaika ja käyttäytyminen vaikuttavat siihen, millä tavoin tartuntaa voidaan torjua.

Esimerkkeinä korkeaa tartuttavuutta esiintyy mm. tuhkarokossa ja noroviruksessa, joissa tartuntakyky voi olla hyvin korkea, sekä influenssa- ja joissain koronavirustapauksissa, joissa tartuttavuus voi vaihdella tilanteesta riippuen. Ymmärtäminen on keskeistä torjuntatoimia suunniteltaessa: rokotukset, eristykset, testaus, kontaktien jäljitys sekä ilmanvaihto ja hygienia.