replikaatiota

Replikaatio on yleinen termi, jolla tarkoitetaan kopioimista, toistamista tai jäljentämistä. Sana juontaa latinan replicatio-juuresta ja on vakiintunut sekä tieteellisessä että arkikielessä kuvaamaan prosesseja, joissa alkuperäisestä lähteestä tuotetaan samanlainen vastine.

Biologiassa replikaatio tarkoittaa DNA:n perimän uuden kopion muodostumista. Prosessi on semi-konservatiivinen: uudet kaksijuosteiset molekyylit syntyvät vanhan mallin mukaan. Helicase avaa juosteet, primase asettaa RNA-primereita, ja DNA-polymeraasit rakentavat uusia juosteita. Johtujuoste syntyy jatkuvasti, lagging-juoste koostuu Okazaki-fragmentteista. Fragmentit liitetään lopuksi ligaseilla, ja virheitä korjataan tarkistus- ja korjausmekanismeilla.

Datarepikaatio tarkoittaa tiedon kopioimista useisiin sijainteihin. Se voi olla synkronista tai asynkronista, ja sen arkkitehtuuri voi olla master–slave tai master–master. Replikaatio parantaa käytettävyyttä, saatavuutta ja varautumista, ja sitä käytetään tietokannoissa, tiedostopalvelimissa ja pilvipalveluissa. Haasteita ovat viive, konsistenssi sekä konfliktien ratkaisu silloin, kun muutokset tehdään useissa replikoissa samaan aikaan.

Replikaatio voi tarkoittaa myös fyysisen teoksen kopiota tai jäljennöstä. Tällaiset repikat palvelevat opetuksessa, museoinnissa ja varastoinnissa, mutta ne herättävät kysymyksiä aitoudesta, tekijänoikeuksista ja taloudellisesta arvosta sekä omistuksesta.

Tutkimuksessa replikaatio tarkoittaa saman tutkimusaiheen toistamista uudella aineistolla tai menetelmillä. Replikaatio ja toistettavuus ovat tärkeitä tieteellisen tiedon luotettavuuden kannalta. Haasteita ovat julkaisujen valinta, tilastolliset rajoitteet ja resurssipaineet, jotka vaikuttavat siihen, voiko tuloksen toistaa.