antiVEGFlääkkeitä

Anti-VEGF-lääkkeet ovat lääkeryhmä, jota käytetään erityisesti silmälääketieteessä ja joissakin syöpälääkkeissä. Ne estävät Vascular Endothelial Growth Factor (VEGF) -proteiinia, joka säätelee verisuonten kasvua ja läpäisevyyttä. Verkkokalvon ympärillä tapahtuva VEGF-eroilu voi lisätä neovaskularisaatiota ja turvotusta, mikä heikentää näköä. Anti-VEGF-lääkkeet toimivat sitoutumalla VEGF:ään tai sen reseptoreihin, jolloin verisuonten kasvu ja läpäisevyys vähenevät.

Silmälääketieteessä käytettäviä aineita ovat yleisimmin bevacizumab, ranibizumab sekä aflibercept. Myös brolucizumab on saatavilla, ja pegaptanib on vanhempi, harvemmin käytetty vaihtoehto. Näistä bevacizumab on yleisesti käytetty off-label -lääkkeenä silmähoidoissa kustannusten vuoksi, kun taas ranibizumab ja aflibercept ovat useissa maissa virallisesti hyväksyttyjä juuri silmälääkkeiksi. Lääkkeet annetaan yleensä intravitreal-injektioina, eli ne ruiskutetaan lasiaiseen silmänsäiliöön.

Käyttöindikaatiot silmähoidossa kattavat muun muassa ikärappeumaan liittyvän makulaturvotuksen (AMD), diabeteksen aiheuttaman makulaturvotuksen sekä verkkokalvon laskimotukoksista johtuvan turvotuksen. Hoitoa säätelee alueellinen käytäntö sekä potilaan vaste; yleinen malli on aloitusjakso kuukauden välein, jonka jälkeen siirrytään yksilöllisempään treat-and-extend -tulokseen tai toistuvasti kerran kuukaudessa suunniteltuihin käsittelyihin.

Tavat ja riskit. Injektioihin liittyvät paikalliset haittavaikutukset voivat sisältää sidekalvon lisäystä tai verenvuotoa, ja harvoin voi esiintyä silmän sisäistä tulehdusta tai endoftalmiittia. Systeemiset riskit ovat epäselvempiä, mutta joidenkin potilaiden verenpaineen ja verisuonitautien taustalla vaikuttavat tekijät voivat olla huomioitavia. Hoidon aikana potilaita seurataan näön ja silmälääkkeiden vasteen osalta.