AntiVEGFlääkkeet

AntiVEGFlääkkeet ovat lääkeaineita, jotka estävät VEGF:n (vascular endothelial growth factor) toimintaa. VEGF edistää uusien verisuonten muodostumista ja verisuonten läpäisevyyttä, minkä vuoksi antiVEGFlääkkeet hidastavat neovaskularisaatiota sekä vähentävät turvotusta ja verenvuotoja. Tämä ominaisuus tekee niistä keskeisen hoitovaihtoehdon sekä silmäsairauksissa että joidenkin syöpien hoidossa.

Valmisteisiin kuuluvat bevacizumab, ranibizumab, aflibercept, brolucizumab sekä pegaptanib. Bevacizumab ja aflibercept voivat olla sekä silmä- että syöpäkäytössä, kun taas ranibizumab ja brolucizumab ovat pääasiassa silmähoitoon kehitettyjä. Silmälääkkeet annostellaan intravitraalisesti (intraokulaarisesti), kun taas syöpälääkkeet annetaan suonensisäisesti.

Käyttöalueet ophthalmologiassa ja onkologiassa ovat erilaisia. Silmälääkehoidoissa antiVEGF-lääkkeet ovat keskeisiä märkä- AMD:n (wet AMD), diabeettisen makuladefektin ödeemin (DME) sekä verkkokalvon verenkiertohäiriöihin liittyvien neovaskularisaatiotilojen hoidossa. Muita silmäsairauksia ja CNV-tiloja käsitellään harkiten yksilöllisesti. Systeeminen antiVEGF-hoito on osoittanut hyödyllisyyttä eräissä etäpesäkkeisissä syövissä, kuten metastasoituneessa kolorektaalikasvaimessa ja joissakin munuaistiehyen sekä keuhkojen kasvaimissa, usein kemoterapian yhdistelmähoidoissa tai yksinään.

Haittavaikutukset vaihtelevat käyttömuodon mukaan. Silmälääkkeillä riskinä on endoftalmiitti ja muita intraokulaarisia komplikaatioita sekä kohonnut silmäpaine. Systemaattisissa hoidoissa voi esiintyä verenpainetautia, veritulppien riskiä, haavan paranemisen hidastumista ja harvemmin muita vaskulaarisia tai hematologisia haittoja. Hoito vaatii usein toistuvia annoksia ja pitkäaikaista seurantaa.