neovaskularisaatiotilojen

Neovaskularisaatiotilat ovat tiloja, joissa uusia verisuonia muodostuu olemassa olevista verisuonista. Ne voivat olla fysiologisia, esimerkiksi kudosten kehityksen ja paranemisen yhteydessä, tai patologisia, kuten kasvaimissa, silmien neovaskularisaatiossa tai kroonisesti isketisoituneissa kudoksissa.

Neovaskularisaation syntyyn vaikuttavat hypoksiaa seuraavat kasvutekijät sekä signaalin verkosto, joka johtaa endoteelisolujen proliferaatioon, migraatioon ja uusien kapillaarien muodostumiseen. Keskeisiä tekijöitä ovat esimerkiksi VEGF, FGF ja angiopoietiinijärjestelmä, sekä extracellular matrixin remodelointi metalloproteinaasien avulla. Prosessia säätelevät myös pericytit, immuunisolut ja mekaaninen ympäristö. Uusien verisuonten arkkitehtuuri on usein epäortodoksinen ja läpäisevä, ja niiden epätiivis kehitys voi johtaa verenvuotoon, turvotukseen tai kudosvaurioihin.

Kliininen merkitys on sekä hyödyllinen että haitallinen: kudosten paranemisessa ne mahdollistavat hapensaannin ja solujen palautumisen, mutta patologisesti ne voivat tukea kasvaimen kasvua ja etäpesäkkeiden muodostumista tai aiheuttaa haitallisia verenvuotoja ja näköongelmia silmässä. Neovaskularisaatiota voidaan esiintyä myös kroonisessa iskemia- ja tulehdustilassa.

Havaitseminen ja seuranta perustuvat kuvantamismenetelmiin sekä histologiaan. Fluoresenssi-angiografia, OCT-angiografia ja muut magneetti- tai tietokonetomografiset lähestymistavat sekä kudosnäytteet antavat tietoa uusien verisuonien määrästä ja rakenteesta.

Hoidoissa korostuvat anti-angiogeeniset lääkkeet sekä yhdistelmästrategiat, jotka tähtäävät verisuonten verenvuodon vähentämiseen, niiden normaalin rakenne- ja toiminnallisuuden palauttamiseen sekä taustalla olevien sairauksien hoitoon.