akvakulttuurissa

Akvakulttuuri, suomeksi vesiviljely, tarkoittaa vesistöissä sekä makean että suolaisen veden olosuhteissa tapahtuvaa kaupallista kasvattamista. Siinä kasvatettavia yhdisteitä ovat kalat, äyriäiset ja levät sekä joskus muut vesieliöt. Tavoitteena on tuottaa ruokaa, raaka-aineita ja tutkimukseen sekä teollisuuteen soveltuvia tuotteita. Akvakulttuuriin kuuluu sekä kasvatusolosuhteiden suunnittelu että veden laadun, lämpötilan, happamuuden ja ravinteiden hallinta sekä ruokintaprosessit.

Toimintamuodot ja lajit vaihtelevat alueittain. Suurinta tuotantoa tuottavat lohen ja muun taimenta muistuttavien lajien kasvuuropeet sekä siika, kampela ja kirjolohet. Myös makean veden katkat, simpukat ja muita äyriäisiä kasvatetaan. Kasvatus voidaan toteuttaa avoissa verkoissa tai meri- ja makean veden altaissa sekä suljetuissa järjestelmissä, kuten recirculating aquaculture systems (RAS). Ruokinta perustuu pääasiassa kasvis- ja eläinperäisiin rehuihin, joiden koostumusta pyritään optimoimaan sekä kustannusten että ympäristövaikutusten minimoimiseksi.

Ympäristö- ja kestävyyskysymykset ovat keskeisiä. Akvakulttuurin voi aiheuttaa ravinnepäästöjä, rehevöitymistä sekä taudeista ja eläinperäisistä riskeistä villieläimiin. Suljetut tilat ja tarkka ravinnonhallinta voivat vähentää näitä vaikutuksia, mutta ne voivat lisätä energiankäyttöä ja päästöjä toisaalta. Sääntely ja sertifiointi, kuten MSC- tai ASC-merkinnät, tähtäävät veden laadun, eläinten hyvinvoinnin ja kestävän tuotannon varmistamiseen.

Tulevaisuudessa akvakulttuuri pyrkii lisäämään tehokkuutta, käyttämään parempia ruokintaratkaisuja sekä hyödyntämään digitalisaatiota ja kiertotalouden konsepteja vastuullisen tuotannon edistämiseksi.