ravinnepäästöjä

Ravinnepäästöt ovat typen ja fosforin kaltaisten ravinteiden päästöjä vesistöihin. Liialliset ravinteet voivat aiheuttaa rehevöitymistä, jolloin veden laatu heikkenee, hapenkulutus kasvaa ja vesiekosysteemit muuttuvat sekä levien kukinnan että pohjaeläimistön tilan kautta.

Pääasialliset lähteet ovat maatalous (lannoitteiden ja lannan levitys sekä maanmuokkaus), haja-asutus- ja kaupunkien jätevedet sekä teollisuus ja hulevedet. Ravinteet voivat kulkeutua pintavaluntana, maaperän sekä vesistöjen kautta, ja osittain myös pohjaveden kautta.

Vaikutukset voivat olla sekä ympäristöllisiä että taloudellisia: rehevöityminen heikentää veden laatua, voi lisätä leväkukintoja ja syanobakteereita sekä aiheuttaa happikatoa, mikä vaikuttaa kalakantoihin, virkistyskäyttöön ja talouteen.

Sääntely ja hallinta perustuvat sekä EU-tason että kansallisiin toimiin. EU:n vesipuitedirektiivi ja nitraattidirektiivi ohjaavat vesienhoitoa sekä ravinnepäästöjen vähentämistä, ja Suomessa toteutetaan vesienhoitosuunnitelmia sekä valuma-aluekohtaisia toimenpideohjelmia. Keskeisiä toimenpiteitä ovat maatalouden lannoituksen ja lannanlevityksen parempi suunnittelu, suojakaistojen ja kosteikkojen käytön lisääminen, sekä tehokkaammat jätevesien käsittely- ja hulevesijärjestelmät.

Seuranta tapahtuu valuma-alueittain sekä vesistöissä tehtävien mittausten ja rapportoinnin kautta. Tuloksia seuraa sekä kansallinen että alueellinen viranomaistaho, kuten SYKE ja Ely-keskukset. Ravinnepäästöjen kehitystä arvioidaan käyttämällä mittareita kuten typen ja fosforin pitoisuudet sekä virtausten tuottamat kuormitukset.