aivotulehdusta

Aivotulehdus on aivojen aivokudoksen tulehdus, joka voi aiheuttaa turvotusta ja vaurioita sekä vakavia neurologisia oireita. Yleisimmät syyt ovat virusinfektiot, mutta taustalla voi olla bakteeri-, sieni- tai autoimmuunireaktio sekä postinfektiiviset tai paraneoplastiset ilmiöt. Osa tapauksista on idiopaattisia.

Syyt ja etiologia vaihtelevat. Yleisimmät virukset ovat herpes simplex -virus (HSV-1), enterovirukset sekä jotkut arbovirukset. Harvinaisemmin aivotulehduksia aiheuttavat bakteerit, sienet tai autoimmuunireaktiot. Osa tapauksista paranee ilman selvää aiheuttajaa.

Oireet voivat ilmetä äkillisesti: kuume, päänsärky, sekavuus tai muuttunut mielentila, kouristukset sekä fokaaliset neurologiset ilmentymät kuten liikehäiriöt tai puutteellinen puhe. Lapsilla oireet voivat ilmetä ärtyneisyytenä, ruokahaluttomuutena ja uneliaisuutena. Niskan jäykkyys ei ole yhtä yleinen kuin bakteerin aiheuttamassa meningiitissä, ja jokaisessa tapauksessa oirekuva voi vaihdella.

Diagnoosi perustuu kliiniseen epäilyyn, aivojen kuvantamiseen (usein MRI) sekä lannerangan kautta saatavaan CSF-näytteeseen. CSF: leukosytoosi tai laktateja sekä kohonnut proteiini voivat esiintyä; glukoosiarvo on normaali tai vähän alentunut. Virustutkimukset PCR:llä sekä serologiset tutkimukset auttavat etiologian selvittämisessä. Verikokeet ja EEG täydentävät diagnoosia.

Hoito kohdistuu taustalla olevaan syyhyn. Empiirinen hoito aloitetaan usein virusailtaisten aivotulehduksien varalta acyclovir-hoidolla, kunnes HSV-poissulku on varmistettu. Bakteeri- tai sieni-infektioihin tarvitaan asianmukaiset antibiootit tai sienilääkkeet. Autoimmuunissa hoitoon voivat kuulua immunoterapia (esim. kortikosteroidit, IVIG) ja/tai plasmapereesi. Tukitoimina ovat nesteytys, hapenkulku, nukutuksen ja oireiden hallinta sekä kouristusten torjunta.

Ennuste on yksilöllinen ja riippuu syystä sekä hoidon nopeudesta. Joillakin toipuu täysin, toisilla jää pitkäaikaisia neurologisia vaikutuksia. Ennaltaehkäisy koostuu rokotuksista (esim. TBE-rokotus alueilla) sekä yleisistä torjuntatoimista ja terveydenhuollon nopeasta reagoinnista epäilytilanteisiin.