sienilääkkeet

Sienilääkkeet (antifungaaliset lääkeaineet) ovat lääkkeitä, joita käytetään sienien aiheuttamien infektioiden hoitoon sekä paikallisesti että systeemisesti. Ne voivat estää tai tappaa sienisoluja, ja hoito valitaan infektion lajin sekä sijainnin mukaan.

Pääryhmät ja niiden toimintaperiaatteet: polyenit, kuten amphotericin B ja nystatiini, sitoutuvat ergosteroliin solukalvossa ja lisäävät kalvon läpäiseisyyttä. Azolit, kuten fluconazole, itraconazole, voriconazole, posaconazole ja isavuconazole, estävät ergosterolin synteesiä di-desaturaasin kautta. Echinocandinit, kuten caspofungin, micafungin ja anidulafungin, estävät β-1,3-glukaanin synteesin soluseinässä. Allylamiinit, kuten terbinafiini, estävät squalene-epoksidia ja ovat erityisen käytössä ihon- ja kynsisieninfektioissa.

Käyttöaiheet: sienilääkkeitä käytetään hiivasinfektioihin (Candida-suvun lajit), sekä vakavampiin systeemisiin infektioihin kuten aspergillosis ja cryptococcosis. Dermatofyttien aiheuttamiin ihon- ja kynsinfektioihin soveltuvat tavallisesti allylamiinien tai joidenkin azolien valmisteet. Hoito voi olla suun kautta, suonensisäisesti tai paikallisesti, ja valinta riippuu infektion luonteesta sekä potilaan tilasta.

Turvallisuus ja seuranta: monet sienilääkkeet vaikuttavat maksan entsyymyihin tai munuaistoimintaan ja niillä voi olla merkittäviä lääkevuorovaikutuksia, erityisesti CYP450 -järjestelmän kautta. Haittavaikutukset voivat sisältää maksatoksisuuden, nefrotoisuuden, pahoinvoinnin tai neurologisia oireita. Resistenssi on kehittynyt joillakin sienillä potilaskohtaisessa pitkäaikaisessa hoidossa, minkä vuoksi hoitoratkaisujen ja seurantojen suunnittelu on tärkeää.

Yhteenveto: sienilääkkeet muodostavat monipuolisen työkalupaketin sienien aiheuttamien infektioiden hoitoon, ja niiden valinta sekä seuranta perustuvat infektion tyypin, paikallistumisen ja potilaan terveydentilan kokonaisarvioon.