Ylisyöntiä

Ylisyöntiä tarkoitetaan tilaa, jossa syödään huomattavasti enemmän ruokaa kuin kehon energian tarve edellyttäisi tai jolloin syömisen hallinta tuntuu menettävänsä. Tilanteeseen liittyy usein nopean ja suuren annoksen nauttimista sekä häpeän tai ahdistuksen kokemusta syömisen jälkeen. Ylisyönti on yleistä ja satunnaista monille ihmisille, mutta toistuva tai voimakas hallinnan menettäminen voi viitata syömishäiriöön.

Taustalla on monia tekijöitä. Geneettinen alttius ja mielihyvän palkitsemisjärjestelmän herkkyys voivat lisätä riskiä. Psykososiaaliset tekijät, kuten masennus, ahdistus ja tunnesäätelyn vaikeudet, sekä ympäristötekijät kuten runsas saatavuus miellyttäviä ruokia, sosiaalinen paine ja aiempi laihduttaminen, voivat vaikuttaa ylisyöntiin.

Hyvinvointivaikutukset voivat olla merkittäviä. Ylisyönti voi liittyä tai johtaa ylipainoon, metaboliseen oireyhtymään, tyypin 2 diabetekseen sekä sydän- ja verisuonitauteihin. Se voi aiheuttaa ruoansulatusvaikeuksia, univaikeuksia ja hammashoidon tarpeen lisääntymistä sekä henkistä kärsimystä kuten häpeää tai syyllisyyttä.

Oireet ja diagnosointi: Yleisiä piirteitä ovat toistuvat jaksoittaiset ruokamäärien nauttimiset ja kontrollin menettämisen tunne sekä distressiä tai syyllisyyttä syömisen jälkeen. Mikäli tällaiset jaksot ovat toistuvia ja niihin liittyy merkittäviä arjen ongelmia, voi kyse olla syömishäiriöstä, ja ammattilaisen arviointi on suositeltavaa.

Hoito ja hallinta: Hoito on yleensä moniammatillista. Käytetään kognitiivista käyttäytymisterapiaa, psykososiaalista tukea sekä ravitsemusterapeutin ohjausta. Lääkkeellisiä hoitoja voidaan harkita samanaikaisien mielenterveys- tai lihavuusongelmien mukaan. Ennaltaehkäisyssä toimivat säännölliset ruokailut, mindfulness, riittävä uni, liikunta sekä stressinhallinta. Tasa-arvoisen ja ei-moraalisoivan lähestymistavan avulla voidaan tukea pysyvää muutosta.