Yliannostukset

Yliannostukset ovat tiloja, joissa saatu annos ainetta ylittää kehon sietokyvyn ja aiheuttaa vakavia haittavaikutuksia tai hengenvaaran. Yliannostuksia voi syntyä yhdestä aineesta tai useamman aineen yhteisvaikutuksesta, kuten lääkkeiden, alkoholin ja huumeiden samanaikaisesta käytöstä. Tiettyjen aineiden yliannostukset ovat yleisimpiä päihde- ja lääketurvallisuuteen liittyviä hätätilanteita, ja ne voivat tapahtua sekä terveydenhuollon annosohjeiden vastaisesta käytöstä että vahingossa tapahtuvasta väärästä annostuksesta.

Yleisimmät aineet, joissa yliannostuksia esiintyy, ovat opioidi- ja keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet, alkoholi, bensodiatsepiinit ja parasetamoli sekä joidenkin stimulantteihin liittyvät annostuserot. Yliannostuksen oireet voivat vaihdella riippuen aineesta, mutta tyypillisiä ovat hengitys- tai verenkiertokyvyn lamaantuminen, tajunnan tason heikkeneminen, hengenahdistus tai hengityksen pysähtyminen, voimakas uneliaisuus, sekavuus, pahoinvointi ja oksentelu. Omaisuus voi sisältää pupillin laajenemisen tai supistumisen (riippuen aineesta), kouristukset tai viilennyneet lihasjäykkyydet.

Hätätilanteessa toimitaan nopeasti: soita hätäsnumero 112, jos epäillään yliannostusta. Aseta uhri varovasti kyljelleen, seuraa hengitystä ja tajuntaa, ja anna ensiapua tarvittaessa (esim. elvytystä). Jos on epäilys opioidiyliannostuksesta ja apua on saatavilla, annostelkaa naloksonia ohjeiden mukaan. Aina kun on epäilys yliannostuksesta, hakeudutaan välittömästi terveydenhuoltoon; hätäpalvelut voivat aloittaa vastasyntyneiden ja aikuisen jatkuvan elintoimintojen tukemisen sekä antidoottien käytön.

Ennaltaehkäisyssä tärkeintä on oikea annostus ja lääkevalinnoissa varominen, aineiden sekoittamisen välttäminen, turvallinen varastointi, lapsilta suojelu sekä potilaan ja läheisten tiedottaminen haittojen vähentämiseksi. Yliannostukset muodostavat merkittävän kansanterveydellistä huolta monissa yhteiskunnissa, ja niihin puututaan sekä lääkinnällisellä että sosiaalisella tukeudella.