verenkiertokyvyn

Verenkiertokyky kuvaa sydän- ja verenkiertoelimistön kykyä toimittaa riittävästi verta lihastyön aikana ja hakea kudoksiin happea sekä ravinteita samalla kun poistaa hiilidioksidia ja kuona-aineita. Se pienuutta tai suurta liikunnan tasoa koskeva yleinen kapasiteetti riippuu sekä sydämen että verisuoniston toiminnasta sekä veren koostumuksesta.

Keskeiset komponentit ovat sydämen minuuttitilavuus (sydämen kyky pumpata verta tehokkaasti), verisuonten säätely verenvirtauksen suuntaamiseksi ja vastuksen hallinta sekä veren koostumus, kuten hemoglobiini ja punasolujen määrä. Myös kapillaariverkoston tiheys ja kudosten hapensaanti vaikuttavat verenkiertokykyyn. Yleisesti ottaen suurempi sydämen iskutilavuus ja tiheämpi kapillaariverkosto parantavat happeen liittyvää suorituskykyä.

Arviointi ja mittaaminen: verenkiertokykyä voidaan kuvata ja mitata useilla tavoilla. Yleisimmät mittarit ovat VO2 max -arvo eli hapenottokyky maksimaalisessa rasituksessa sekä laktaattikynnys. Käytännön testaus voi sisältää maksimaalisen rasitusarvion, submaksimaalisen rasituksen sekä palautumisnopeuden mittauksia. Lisäksi sydämen syke, verenpainevaste ja subjektiivinen rasituksensieto voivat tarjota lisäinformaatiota.

Tärkeys ja kehittäminen: verenkiertokyky liittyy sekä terveydelliseen että suorituskykyyn. Hyvin kehittynyt verenkiertokyky on yhteydessä parempaan kestävyyteen, työkapasiteettiin ja sydän- ja verisuonitautien riskien alenemiseen. Säännöllinen aerobisinen harjoittelu, kuten juoksu, pyöräily ja uinti, parantaa iskutilavuutta, kapillaariverkoston tiheyttä ja mito-/hapenkulun kapasiteettia sekä vereen sitoutuvaa hapen määrää. Yksilölliset tekijät, kuten ikä, sukupuoli, genetiikka sekä sairaudet, ohjaavat verenkiertokyvyn saavuttamista ja sen kehittämistä.