submaksimaalisen

Submaksimaalinen on termi, jota käytetään kuvaamaan rasitustasoa, joka on alhaisempi kuin henkilön maksimaalinen suorituskyky. Sillä viitataan sekä liikunnan harjoitusvasteisiin että mittausmenetelmiin, joissa ei tavoitella maksimisuoritusta vaan pyritään arvioimaan aerobista kuntoa ja kestävyyskuntoa submaximaalisen rasituksen avulla. Submaksimaalinen rasitus mahdollistaa laboratorio- tai kenttätestit, joissa elimistön vasteita seuraamalla voidaan tehdä johtopäätöksiä esimerkiksi VO2maxin kaltaisista suureista ilman, että koe potilaalta tai urheilijalta vaatii maksimaalista suoritusta.

Käytännössä submaksimaalisen mittaamisen tarkoituksena on arvioida kestävyyskuntoa turvallisesti ja tehokkaasti. Usein mitataan sydämen sykettä ja työ- tai hapenkulutusta tietyissä, kontrolloiduissa kuormituksissa, joiden suhde maksimaaliseen suorituskykyyn pysyy lineaarisena. Tällä lähestymistavalla voidaan johtaa siis arviot maksimivoimasta tai VO2maxista extrapoloimalla tiedot maksimia koskeviin oletuksiin. Submaksimaalisia testivalikoimia ovat esimerkiksi Åstrandin submaksimaalinen cykel-testi sekä YMCA-submaksimaalinen testi; muita esimerkkejä ovat step-testejä ja erilaiset kenttätestit, jotka sovittavat sydämen sykkeen työasemakohtaisesti.

Submaksimaalinen harjoittelu puolestaan viittaa harjoitteluun, jonka intensiteetti pysyy alle maksimin ja joka on tarkoitettu kehittämään aerobista kapasiteettia sekä polttamaan rasvaa. Tällöin käytetään usein niin sanottuja vyöhykkeitä, kuten zone 2 -tason harjoittelua, jossa rasitustaso pysyy kohtuullisena ja mahdollistaa pitkät harjoitusjaksot.

Rajoitteet ja varotoimet liittyvät muun muassa lääkitykseen (esim. beetasalpaajat), ikäön, sydän- ja verenkierto-ongelmiin sekä ympäristötekijöihin. Submaksimaalisten testien tulkinta voi olla epätarkkaa yksilöllisistä poikkeamista johtuen, ja siksi testin tulisi aina soveltaa ammattilaisen valvonnassa.