Väävliallikas

Väävliallikas on suomenkielinen termi, jolla viitataan lähteeseen, josta voidaan saada rikkiyhdisteitä tai rikkipitoisia aineita. Käsite kattaa sekä luonnolliset rikkilähteet että teolliset raaka-aineet, joiden rikkipitoisuus on taloudellisesti ja kemiallisesti merkittävä.

Luonnolliset rikkilähteet voidaan jakaa useisiin muotoihin. Elementaarinen (itsenäinen) rikki esiintyy harvoin suurina massoina, mutta sitä löytää joissain geologisissa ympäristöissä. Rikkiä sisältävät mineraalit, kuten sulfideinä (esimerkiksi rikkiä FeS2—pyriitti, PbS—galena, ZnS—sphaleriitti) sekä sulfaatteina (esimerkiksi kipsi CaSO4·2H2O ja barit BaSO4). Vulkaniset ja hydrotermiset lähteet vapauttavat rikkivetyä ja rikkidioksidia (H2S, SO2), jotka voivat muodostaa rikkiyhdisteitä sulfidien tai rikkipitoisten maalajien kautta.

Formation ja kierto: rikkilähteiden muodostuminen liittyy sekä geologista että biologista kiertoa. Mikrobiologinen sulfaattien pelkistymisen prosessi sekä hapetusreaktiot voivat muuttaa rikkimolekyylien oksidoitumistilanteita ja rikastaa rikkibenettelyjä mineraaleihin. Käytännössä väävliallikas voi olla seurausta sekä luonnon prosesseista että ihmisen toiminnasta, kuten kaivostoiminnasta.

Käyttö ja merkitsevyys: rikkilähteitä hyödynnetään erityisesti rikkihapon tuotannossa sekä rikkipitoisten yhdisteiden valmistuksessa kemianteollisuudessa. Rikki on myös olennaista lannoitteissa ja useissa teollisissa prosesseissa.

Ympäristö ja turvallisuus: rikkivety (H2S) ja rikkidioksidi (SO2) ovat myrkyllisiä ja voivat vaikuttaa ilmanlaatuun sekä veden happamoitumiseen. Kaivostoiminnan hallinta ja ympäristövaikutusten arviointi ovat tärkeitä rikkilähteiden käytössä.