Verinäytteistä

Verinäytteistä tarkoittaa verenäytteitä, joita käytetään kliinisessä laboratoriotoiminnassa potilaiden diagnostiikan sekä hoidon ja sen seurannan tukena. Näytteet otetaan yleensä laskimosta, mutta kapillaarinäytteet sormenpäätä pitkin ovat joskus tarkoituksenmukaisia. Verinäytteet voivat olla kokonaisverta, plasmaa tai seerumia, riippuen siitä, millaisia analyysejä suoritetaan.

Keräys ja esikäsittely tapahtuvat yleensä steriileillä välineillä. Laskimoverinäyte otetaan putkeen, jossa on sopiva antikoagulantti tai putkessa ei ole antikoagulanttia. Kapillaarinäyte kerätään pienempään putkeen tai suoraan koeputkeen. Joillekin kokeille käytetään fluoridi-oksalaattiputkea glukoosimittausta varten. Näytteet merkitään tarkasti ja toimitetaan laboratorioon, jossa ne käsitellään kyltitysten ja protokollien mukaan. Seerumi saadaan koaguloituneesta verestä, plasma taas antikoagulantin avulla pidetystä verestä.

Esikäsittelyyn kuuluu usein näytteen centrifugointi, jolla erotetaan plasma tai seerumi käytettäväksi analyyseissä. Oikea putkipohja ja oikea käsittely ovat tärkeitä tulosten luotettavuuden kannalta. Näytteet pitää säilyttää ja kuljettaa asianmukaisin olosuhtein, usein 2–8 °C lyhytaikaisesti ja pitkällä aikavälillä −20 °C tai −80 °C riippuen testistä.

Käyttökohteita ovat hematologiset kokeet (esimerkiksi täydellinen verenkuva), biokemialliset paneelit (maksa- ja munuaisarvot, elektrolyytit, lipidejä, glukoosi), immunologiset ja serologiset testit sekä molekyylibiologiset tutkimukset. Preanalyyttiset tekijät, kuten ruokavalio, lääkitys ja liikunta, voivat vaikuttaa tuloksiin.

Laatu ja turvallisuus ovat keskeisiä: näytteet käsitellään standardien mukaan, jäljitettävyys ja potilastietojen luottamuksellisuus varmistetaan, ja laboratorion validit laadunvarmistusmenetelmät noudattavat kansainvälisiä ohjeistuksia (esim. CLSI, ISO 15189).