Varastointikustannus

Varastointikustannus tarkoittaa kustannusta, joka liittyy tavaroiden varastointiin ja säilyttämiseen ajanjaksossa. Se on yksi keskeisistä kustannuksista, joita varastointi aiheuttaa, ja se kattaa sekä pääomakustannukset että käytännön kulut, jotka syntyvät tavaroiden pitämisestä varastossa.

Varastointikustannukseen sisältyy neljä pääryhmää: pääomakustannukset eli varaston arvon sitominen pääomaksi, tiloihin ja ylläpitoon liittyvät kulut (varastointitilan vuokra, lämmitys, sähkö, kunnossapito), palvelukustannukset kuten vakuutukset, verot ja turvallisuus sekä riskikustannukset kuten vanhentuminen, vahingot, hävikki ja muut varaston kadotot. Näiden kustannusten yhteisvaikutus määrittää varaston kokonaiskustannukset per ajanjakso.

Laskentatapa on yleisesti seuraavanlainen: vuodessa varastointikustannus H suurin piirtein H = i × C, jossa i on vuotuinen varastointiprosentti ja C on varastoitavan arvon keskimääräinen määrä. Esimerkiksi, jos varaston arvo keskimäärin on 50 000 euroa ja varastointikustannusprosentti on 12 %, vuotuinen varastointikustannus on 6 000 euroa. Keskimääräinen inventaarioarvo voidaan arvioida tasaisen kysynnän vallitessa kaavalla C ≈ (Q/2) × p, jossa Q on tilattu määrä ja p on yksikköhinta.

Varastointikustannuksella on keskeinen rooli varaston optimoinnissa. Se muodostaa osan kustannusfunktiosta esimerkiksi EOQ-mallissa, jossa optimaalinen tilausmäärä Q* saavutetaan, kun tilauskustannukset ja varastointikustannukset ovat tasapainossa. Näin varastointikustannukset vaikuttavat sekä inventaarion tasoon että pääomien kiertoon.