Tekoälyasetuksen

Tekoälyasetus on EU-tason säädöskokonaisuus, jolla säädetään koneiden ja ohjelmistojen käyttämien tekoälyjärjestelmien kehittämistä, myyntiä ja käyttöä. Se perustuu riskiperusteiseen lähestymistapaan, jossa tekoälyluokitellaan eri riskitason mukaan ja kullekin tasolle sijoitetaan asianmukaiset velvoitteet. Tavoitteena on parantaa turvallisuutta, suojata perusoikeuksia sekä luoda yhtenäiset markkinat koko unionin alueella.

Säädös soveltuu sekä EU:n sisäisiin toimijoihin että markkinoille tuodun tekoälyn kehittäjille ja käyttäjille. Keskeiset riskiluokat ovat korkea riski (high-risk), rajoitettu riskitaso (limited-risk), minimaalinen riskitaso (minimal-risk) ja hyväksyttäväksi katsottu riski (unacceptable risk). Esimerkkejä korkean riskin sovelluksista ovat turvallisuutta, terveydenhuoltoa, koulutusta, oikeudellisia prosesseja sekä kriittistä infrastruktuuria koskevat järjestelmät. Joitakin käyttötarkoituksia voidaan pitää kokonaan kiellettyinä. Lisäksi tietyt vähemmän riskit sisältävät läpinävyys- ja vastuullisuusvaatimuksia.

Korkean riskin tekoälylle asetetaan tiukat velvoitteet: riskienhallintaprosessi, tiedonhallinta ja datan laadunvarmistus, tekninen dokumentaatio, jäljitettävyys sekä ihmisen valvonta. Lisäksi voidaan edellyttää konformiteettikokonaisuutta, markkinoille pääsyn edellytyksiä (kalliimpi testi tai arviointi) sekä raportointia ja valvontaa. Vähemmän riskisiä järjestelmiä koskee muun muassa läpinävyysvaatimukset ja käyttäjälle annettava tieto tekoälyn luonteesta.

Valvonta ja täytäntöönpano kuuluvat sekä EU-tason että kansallisille viranomaisille. Asetus on EU:n jäsenvaltioissa suoraan sovellettavaa oikeutta, ja se synnyttää yhteiset puitteet sekä toimialakohtaisille että yleisille käytännöille. Suomessa toimeenpanoa koordinoivat kansalliset valvontaviranomaiset sekä EU:n mekanismit, jotta noudattaminen olisi yhdenmukaista koko unionissa.