riskiluokat

Riskiluokat ovat organisaation riskien systemaattista luokittelua ennalta määriteltyjen kriteerien mukaan. Niiden tarkoituksena on tuottaa selkeä kuva riskin tasosta, helpottaa priorisointia, resurssien kohdentamista sekä päätöksentekoa. Luokituksen avulla voidaan riskit jakaa hallittaviin kategorioihin ja siten suunnitella toimenpiteet pienemmän epävarmuuden saavuttamiseksi.

Kriteeristö koostuu yleensä todennäköisyydestä, vaikutuksesta tai vakavuudesta sekä altistumisesta ja havaittavuudesta. Yleisiä malleja ovat riskimatriisit, joissa riskit sijoitetaan luokkiin esimerkiksi 1–5 tai A–E riippuen sekä todennäköisyydestä että vaikutuksesta. Luokat antavat yleiskuvan riskin suuruudesta ja toimivat päätöksenteon apuna.

Riskiluokkia käytetään eri aloilla. Teollisuudessa ja työterveyydessä ne voivat määritellä turvallisuusriskien tasoja suuresta pienempään, kun taas taloudessa ja rahoituksessa luokat voivat heijastaa krediittiä tai markkinariskejä. Tietoturvassa riskiluokat auttavat priorisoimaan uhkien torjuntaa, ja ympäristö- sekä infrastruktuuriprojekteissa ne ohjaavat valvontaa ja varautumista.

Prosessi yleensä etenee riskien tunnistamisesta niiden kuvaamiseen, luokituksen määrittämiseen, priorisointiin sekä toimenpiteiden suunnitteluun ja seurantaan. Luokitukset voivat olla osa standardien, kuten ISO 31000:n, riskienhallintaperiaatteita, mutta käytännön järjestelmät vaihtelevat organisaation mukaan. Luokkien tarkoituksena on tarjota yhteinen kieli riskien ymmärtämiselle ja hallinnalle.