Suojamuotoja

Suojamuotoja tarkoitetaan oikeudellisia tai hallinnollisia keinoja, joilla luonnon- tai kulttuuriperinnön arvoa suojellaan ja käytössä tasapainotetaan. Ne määrittelevät, mitä alueita, lajeja tai ympäristöjä suojellaan sekä millaisia toimia suojelun alaisina voidaan harjoittaa. Suojamuotoja käytetään sekä kansallisella että EU-tasolla, ja niiden tavoitteena on turvata biotooppien monimuotoisuus, ekosysteemipalvelut sekä kulttuuriperinnön säilyminen.

Keskeisiä suojamuotoja ovat alueelliset suojelualueet kuten luonnonsuojelualueet, luonnonpuistot ja kansallispuistot sekä maisemansuojelualueet. Natura 2000 -verkosto muodostaa EU-tasoisia suojelualueita, jotka kattavat sekä suojeltavat luontotyypit että lajit. Lisäksi on lajisuojelun ja elinympäristön suojelun keinoja, kuten suojellut lajit ja luontotyypit sekä niihin liittyvät rajoitukset ja hoitosuunnitelmat. Myös maankäytön ja rakennusten ohjaus sekä tilapäiset suojelutoimenpiteet kuuluvat kokonaisuuteen, esimerkiksi rauhoitukset ja kestävän käytön periaatteet.

Suojamuotojen käyttöönotto ja hallinto perustuvat lainsäädäntöön, kuten luonnonsuojelulakiin sekä EU:n direktiiveihin (Habitaatit ja Linnut) sekä kansallisiin maankäytön ja rakennusten lakeihin. Alueiden suojelusta vastaavat viranomaiset ja hallinnoijat, kuten valtion virastot, kunnat sekä eräät järjestöt. Suojelutoimenpiteet suunnitellaan, valvotaan ja tarkistetaan hoito- ja käyttöyhteistyön avulla.

Suojamuotojen tavoitteena on monimuotoisuuden säilyttäminen, elinympäristöjen turvaaminen sekä tutkimuksen ja kestävän käytön edellytysten tarjoaminen. Suojelutoimet voivat vaikuttaa maankäyttöön, rakentamiseen sekä kaupallisiin tai maataloustoimiin.