biotooppien

Biotooppien käsite viittaa elinympäristöihin, joissa sekä ympäristön fysikaaliset ja kemialliset olosuhteet että niissä elävät lajit muodostavat tyypillisen kokonaisuuden. Biotooppi kuvaa sitä yhdistelmää, jossa tietyt lajit ja toiminnot ovat toistuvasti läsnä ja joiden väliset vuorovaikutukset muokkaavat sekä elinympäristön rakennetta että sen ekologista dynamiikkaa. Käytännössä biotooppien rajat ovat usein joustavia, ja siirtymä- sekä reunavyöhykissä esiintyy useita tilapäisiä tai aineellisesti päällekkäisiä piirteitä.

Biotooppien keskeisiä ominaispiirteitä ovat ilmasto, maaperä tai veden laatu, kosteusolosuhteet, valo-olosuhteet sekä muotoutuneet rakenteet kuten maa-aines, vesikerrokset tai kasvillisuuden kerrokset. Näiden tekijöiden yhteisvaikutus määrittelee, mitkä eliöt voivat menestyä ja millainen lajisto on tavallista biotoopissa. Esimerkkejä ovat metsien biotoopit, kuten kuusikko tai lehtimetsä; kostean suon biotoopit kuten räme ja korpi; niitty- ja laidunbiotoopit sekä makean- ja suolaveden sekä ranta-alueiden biotoopit.

Biotooppien kartoittaminen ja suojelu ovat keskeisiä välineitä biodiversiteetin, ekosysteemipalveluiden sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä. Suunnittelussa huomioidaan sekä biotooppien sisäiset piirteet että niiden yhteydet laajempiin ekosysteemeihin, jotta voidaan tukia luonnon kiertokulkua, elinympäristöjen kestävää käyttöä ja ilmastonmuutoksen aiheuttamia muutoksia. Biotooppien ymmärtäminen auttaa paitsi tieteellistä tutkimusta, myös käytännön päätöksentekoa maankäytön ja luonnonsuojelun yhteydessä.