lehtimetsä

Lehtimetsä on metsän tyyppi, jossa suurin osa puista on lehtipuita, jotka pudottavat lehdet syksyllä. Lehtimetsät ovat yleisiä lauhkean vyöhykkeen alueilla ja niissä vallitsee selkeä vuodenaikojen vaihtelu. Suomessa lehtimetsät esiintyvät erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa sekä niiden tuntumassa ja muodostavat sekä homogeenisia että sekametsäkokonaisuuksia.

Runkopuun muodostavat lehtipuut, joista yleisimmät ovat koivu ja haapa, ja eteläisemmissä paikoissa tammi, vaahtera ja lehmus. Alikasvostossa on nuoria puita, varpu- ja saniaiskasvustoa, jotka hyödyntävät valon ja maaperän vaihtelua. Maaperä on tavallisesti humuspitoinen ja ravinteikas.

Lehtimetsät reagoivat vuodenaikoihin: keväällä lehdet puhkeavat ja kasvu voimistuu, kesällä valo ja lämpö vaikuttavat ylä- ja alikasvostoon, syksyllä lehdet värjäytyvät ja putoavat. Biologisesti ne ovat monimuotoisia elinympäristöjä, joissa elää lukuisia lintulajeja, hyönteisiä sekä sieni- ja kasvilajeja. Lehtimetsät tarjoavat myös ravintoa ja suojapaikkoja sekä suurelle määrälle lajeja että ihmisille.

Käyttö ja suojelu: Lehtimetsät ovat sekä taloudellisesti tärkeitä että virkistys- ja suojelualueiden arvokkaita osia. Kestävä metsänhoito, kuten vaihteleva hakkuukoko ja sopeutuva hoito, tukee sekä puuston että alikasvoston monimuotoisuutta. Ilmastonmuutoksen vaikutukset sekä luonnon monimuotoisuuden suojelu ovat keskeisiä kysymyksiä lehtimetsien tulevaisuuden turvaamisessa.

---