maankäyttöön

Maankäyttöön viittaa maa-alueiden suunnitteluun, hallintaan ja käyttöönottoon liittyviin toimiin, joiden tavoitteena on turvata elinolosuhteet, liikenneinfrastruktuuri, asuntorakenteet sekä ympäristön ja kulttuuriperinnön suojelu. Termiä käytetään laajasti sekä julkisessa suunnittelussa että yksityisten kohteiden kehittämisessä.

Keskeisiä käsitteitä ovat maankäyttö, käyttötarkoitus ja kaavoitus. Käyttötarkoitus tarkoittaa, millä tavoin maata voidaan tai aiotaan käyttää, esimerkiksi asuin-, yritys-, teollisuus-, yleiset virkistysalueet tai vesistöjen suojelukäyttötarkoitukset. Maankäyttö liittyy sekä maanomistukseen että julkiseen päätöksentekoon.

Suomessa maankäyttöä säädellään pääasiallisesti Maankäyttö- ja rakennuslailla (MRL). Kaavoitus on keskeinen väline: yleiskaava määrittelee alueen pitkän aikavälin tarkoitukset, ja asemakaava todentaa yksittäisten kiinteistöjen käytön ja rakentamisen. Tämän lisäksi maankäyttöön liittyy ympäristönsuojelu, liikenneinfrastruktuuri sekä vihreät ja virkistysalueet.

Käytännössä maankäyttöön liittyvät päätökset tehdään kunnissa, joissa asukkaiden ja sidosryhmien osallistuminen sekä kuulemiset ovat osa prosessia. Maankäyttöön liittyvät suunnitelmat vaikuttavat asuntotuotantoon, palveluiden sijoittumiseen sekä ympäristön tilaan, ja ne voivat kohdata sekä yksityisten että julkisten intressien yhteensovittamisen.