liikenneinfrastruktuuri

Liikenneinfrastruktuuri on yhteiskunnan perusrakenteisiin kuuluva järjestelmä, joka mahdollistaa ihmisten ja tavaroiden liikkumisen paikasta toiseen. Se kattaa maanteiden ja raideverkon sekä ilmailu- ja meriliikenteen infrastruktuurin sekä jalankulku- ja pyöräilyverkostot sekä niihin liittyvät terminaalit, solmukohdat ja palvelualueet. Lisäksi siihen kuuluvat tiedonvälitys- ja ohjausjärjestelmät sekä ICT-ratkaisut, kuten liikenteen hallinto, signaalointi ja reaaliaikainen tiedonvaihto.

Fyysinen infrastruktuuri koostuu tie- ja rautatieverkoista sekä ilmailu- ja meriliikenteen hankkeista sekä jalankulku- ja pyöräilyverkostoista, niihin liittyvistä terminaaleista, solmukohdista ja palvelualueista.

Suunnittelu, rakentaminen ja ylläpito ovat julkisen sektorin tehtäviä ja ne rahoitetaan valtion budjeteista, kunnista sekä EU- ja yksityisen sektorin hankkeista. Investoinnit pyritään kohdentamaan sekä kapasiteetin lisäämiseen että turvallisuuden, saavutettavuuden ja ympäristön huomioimiseen.

Elinkaari: infrastruktuurin elinkaari etenee suunnittelusta, rakentamisesta ja käyttöönotosta ylläpitoon sekä korjauksiin ja uusimiseen. Kuntoarviot, kunnossapito ja säännölliset investoinnit varmistavat toimivuuden ja pitkän käyttöiän.

Ympäristö ja kestävyys: suunnittelussa painotetaan vähäpäästöisiä kulkutapoja, energiatehokkuutta, melun vähentämistä sekä materiaalien kierrätettävyyttä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista sekä säänkestävyyttä.

Suomessa liikenneinfrastruktuurin hallinnointi ja kehittäminen jakautuu valtion, kuntien ja viranomaisten välillä. Esimerkkejä kansallisista toimijoista ovat Väylävirasto sekä Traficom, jotka vastaavat väylien suunnittelusta, ylläpidosta ja turvallisuudesta. Rahoitus muodostuu valtion budjetista sekä EU-tuesta ja julkisen- ja yksityisen sektorin kumppanuuksista.