Sumentuminen

Sumentuminen on näön epäselvyyden, sameuden tai utuuden tuntemus, jossa kuva näyttää epäselvältä tai sumealta. Se on oire, ei itsenäinen sairaus, ja sen taustalla voi olla monia eri syitä. Sumentunut näkö voi olla tilapäistä tai pitkäkestoista, ja se voi vaikuttaa yhteen tai molempiin silmiin.

Yleisimmät syyt ovat refraktiovirheet, kuten myopian, hyperopian tai astigmatismin aiheuttama epäselvä näkö. Muita yleisiä syitä ovat kaihi, jolloin linssi sumentuu, sekä kuivasilmäisyys, sarveiskalvon turvotus tai arpeutuminen. Verkkokalvon sairauksia, kuten ikäpapuolen sairauksia tai diabeteksen aiheuttamaa verkkokalvon vaurioa, voi myös aiheuttaa sumentumista. Harvempia syitä ovat migreeniin liittyvät näköoireet, tietyt lääkkeet ja silmävammat.

Diagnoosi tehdään silmälääkärin tai optometistin tutkimuksissa. Tutkimuksiin kuuluu näöntarkkuuden mittaaminen, silmän rakenteiden tarkastelu (sarveiskalvo, linssi, verkkokalvo) sekä silmänpaineen mittaus. Tarvittaessa tehdään laajentava tutkimus pupillin laajentamiseksi sekä lisätutkimuksia verkkokalvon ja näköhermon tilan arvioimiseksi.

Hoito määräytyy syyn mukaan. Refraktiovirheit korjataan laseilla tai piilolinsseillä. Kaihin aiheuttama sumentuminen hoituu kirurgisesti kaihinpoistolla ja kuidunjohtohoidoilla. Kuivien silmien hoitoon käytetään kosteuttavia tippoja ja elämäntapamuutoksia. Verkkokalvon sairauksissa hoito voi sisältää laser- tai injektiohoitoja.

Sumentuminen on syytä arvioida, jos siihen liittyy äkillinen näön menetys, silmäkivut, tai seksuaalisen tilan muutos; tällöin hakeudutaan välittömästi hoitoon. Säännölliset silmätarkastukset ja hoito diabeteksen tai verenpaineen kanssa voivat ehkäistä tai hidastaa syvempiä silmäkyvyn muutoksia.