Standardointiprosessin

Standardointiprosessin tarkoituksena on kehittää yhteensopivia, turvallisia ja laadukkaita normeja sekä ohjeita tekniseen ja kaupalliseen toimintaan. Standardoinnilla pyritään turvaamaan tuotteiden ja palveluiden yhteentoimivuus, turvallisuus, laadun tasaisuus sekä kilpailukyvyn vahvistaminen, ja samalla helpottamaan kansainvälistä kauppaa. Standardit ovat yleensä vapaaehtoisia, mutta voivat tulla velvoittaviksi, jos lainsäädäntö tai viranomaismääräykset niin edellyttävät.

Prosessi kokoaa erilaisia sidosryhmiä: kansainvälisiä ja kansallisia standardointiorganisaatioita (esimerkiksi ISO/IEC, CEN, SFS), teknisiä komiteoita ja työryhmiä, sekä toimittajia, käyttäjiä ja viranomaisten edustajia. Päätöksentekoprosessissa korostetaan avointa kuulemista, konsensusta ja läpinäkyvyyttä. Kansainvälisessä standardoinnissa noudatetaan kunkin organisaation omia menettelyjä ja aikatauluja.

Päävaiheet ovat aloitus ja laajuuden määrittely, termien ja käsitteiden sovittaminen sekä tarpeen kartoitus; työryhmän kokoaminen; luonnosten laatiminen (esimerkiksi Working Draft) ja teknisten ratkaisu-ehdotusten valmistelu; kommentointi ja lausuntokierrokset; lopullinen hyväksyminen ja julkistaminen. Kansallisesti standardin adoptio tapahtuu julkaisun jälkeen, jolloin se voidaan ottaa käyttöön osana kansallista sääntelyä tai sopimuskäytäntöjä. Ylläpito ja uudistaminen tapahtuvat säännöllisesti tai teknisen kehityksen vaatimusten mukaan.

Standardointiprosessi tuottaa dokumentteja, kuten standardeja, teknisiä raportteja tai ohjeistuksia, jotka tähtäävät yhteisen osaamisen ja turvallisuuden lisäämiseen sekä liiketoiminnan sujuvuuden parantamiseen.