standardoinnissa

Standardoinnissa on suomalainen termi, joka viittaa teknisten standardien laatimiseen ja käyttöönottoon liittyvään toimintaan. Se kattaa yleisesti yhteisesti sovittujen vaatimusten, määritelmien ja mittausperusteiden kehittämisen sekä niiden ylläpidon ja soveltamisen erilaisissa tuotteissa, palveluissa ja prosesseissa. Standardoinnissa pyritään parantamaan yhteensopivuutta, turvallisuutta sekä laatua, ja se tukee kaupankäyntiä sekä innovaatiota.

Standardointiprosessi etenee useimmiten tarpeen tunnistamisesta kansallisten tai kansainvälisten työryhmien muodostamiseen, standardiluonnosten laatimiseen, lausuntokierroksiin, äänestykseen ja hyväksyntään sekä julkaisuun. Standardit arvioidaan ja päivitään vähintään tarpeen mukaan.

Suomessa standardointia koordinoi kansallinen standardointielin SFS (Suomen Standardointiliitto ry), joka toimii Suomen jäsenenä kansainvälisissä ja eurooppalaisissa standardointijärjestöissä, kuten ISO, IEC, CEN ja CENELEC.

Vaikutukset: Standardoinnin hyödyt ovat yhteensopivuus, turvallisuus, laadun varmistus ja markkinoiden pääsy kansainvälisille markkinoille. Haasteita ovat riittävän nopean toiminnan ja innovaation tasapaino sekä tekijänoikeudet ja lisenssikysymykset sekä se, että standardit voivat joskus rajoittaa yritysten kehitystyötä.

Digitalisaation ja globaalin kaupankäynnin myötä standardoinnista on tullut keskeinen työkalu teknologiapolitiikassa, teollisuuden kilpailukyvyn sekä kuluttajasuojan edistämisessä.