Standardointiprosessi

Standardointiprosessi on systemaattinen menettely standardien laatimiseksi, hyväksymiseksi ja ylläpitämiseksi. Sen tarkoituksena on luoda yhteentoimivia, turvallisia ja laadukkaita ratkaisuja sekä edistää kilpailukykyä, säädösten noudattamista ja innovaatiota. Prosessi voi kattaa tarpeen tunnistamisesta standardin julkaisuun ja jatkuvaan päivittämiseen.

Prosessin keskeiset vaiheet ovat: tarvekartoitus ja laajuuden määrittäminen; standardointikomitean tai -työryhmän perustaminen; laatiminen ja varhainen arviointi; lausuntakierrokset sekä sidosryhmien palaute; lopullinen hyväksyntä ja julkistus; käyttöönoton seuraaminen sekä tulevien päivitysten suunnittelu. Kansainvälisessä kontekstissa hyödynnetään usein kansainvälisiä malleja ja yhteensovitetaan kansalliset standardit niihin.

Osallistujia ovat muun muassa kansalliset standardointi-elimet kuten SFS (Suomen standardointiliitto) sekä kansainväliset organisaatiot ISO ja IEC, eurooppalaiset elintä kuten CEN ja CENELEC, toimialakohtaiset työryhmät sekä yritykset, tutkimuslaitokset, viranomaiset ja kuluttaja- ja ammattilajärjestöt. Akateemiset ja tekniset asiantuntijat voivat tuottaa tausta- ja arviointidokumentteja.

Standardit voivat olla virallisia (ISO-/IEC-, EN- sekä kansalliset standardit), teknisiä spesifikaatioita (TS) tai ohjeita. Ne ovat yleisesti vapaaehtoisia, mutta lainsäädäntö tai sopimukset voivat viitata niihin ja siten vaikuttaa niiden sitovuuteen tai sovellettavuuteen.

Hyötyjä ovat parempi yhteentoimivuus, turvallisuus, laadun hallinta, kustannusten ja riskien vähentäminen sekä helpompi kaupankäynti. Haasteita ovat kehitysajan ja -kustannusten lisäksi mahdollinen päällekkäisyys ja alueellinen epätasapaino standardijärjestelmien välillä. standardointiprosessi edellyttää jatkuvaa seurantaa ja säännöllisiä tarkistuksia.