innovaatiota

Innovaatiota tarkoitetaan sekä uuden idean kehittämistä että sen käytännön toteuttamista siten, että syntyy arvoa erikokoisille toimijoille — asiakkaille, yrityksille tai yhteiskunnalle. Keskeistä on, että keksintö viedään markkinoille tai laajennetaan käytäntöön siten, että siitä muodostuu pysyvä parannus nykytilaan. Innovaation ja keksinnön ero on usein käytännön soveltamisessa ja taloudellisessa hyödyntämisessä.

Innovaatiot jaotellaan tyypillisesti tuote-, prosessi-, organisaatio- ja markkinointi-innovaatioihin. Ne voivat olla inkrementaalia parantamista nykyisiin ratkaisuisiin tai radikaaleja, merkittävästi uusiin toimintamalleihin johtavia muutoksia. Innovaatio voi myös liittyä kokonaisuuden ekosysteemin uudelleenorganisointiin, kuten liiketoimintamallien uudistamiseen.

Tyypillinen innovaatioprosessi alkaa ideoinnista ja tunnistamisesta, jatkuu kehittämisellä ja prototypoinnilla, etenee pilottikokeiluihin ja käyttöönottoon, ja päättyy laajempaan diffuusioon sekä vaikutusten arviointiin.

Vaikutuksia voivat olla taloudelliset, kuten kasvu, tuottavuus ja kilpailukyvyn parantuminen, sekä sosiaaliset tai ympäristölliset vaikutukset. Innovaatiot kannattaa mitata sekä taloudellisilla mittareilla (esimerkiksi kustannussäästöt, ROI) että laajemmilla vaikutusindikaattoreilla, kuten hyödykkeiden saatavuus ja asiakastyytyväisyys.

Suomessa innovaatiot nähdään keskeisenä kasvun ja hyvinvoinnin moottorina. Julkinen rahoitus, korkeakoulut, tutkimuslaitokset ja elinkeinoelämän yhteistyö muodostavat sekä kotimaisen innovaatiotoiminnan että kansainvälisen kilpailukyvyn perustan. Kansallinen politiikka tukee erityisesti teknologia-, cleantech- ja digitaalisten ratkaisujen kehittämistä.