innovaatiotoiminnan

Innovaatiotoiminnan käsite viittaa organisaatioiden, julkisen sektorin sekä yhteiskunnan toimiin, joilla syntyvät ja otetaan käyttöön uudet tai olennaisesti parannetut tuotteet, palvelut, prosessit tai liiketoimintamallit. Se kattaa ideoinnin, tutkimuksen ja kehitystyön, prototypoinnin, pilotoinnin sekä kaupallistamisen ja käyttöönoton.

Toimintaan sisältyy ideointi ja konseptointi, tuotteen tai prosessin kehittäminen, testaus ja validointi, pilotointi sekä lopulta kaupallistaminen ja levittäminen. Menetelmiä ovat muun muassa muotoiluajattelu (design thinking), ketterät kehitysmenetelmät, Lean Startup sekä erilaiset living lab- ja testialustat.

Innovaatiotoiminnan ekosysteemi koostuu yrityksistä, tutkimus- ja korkeakoulusektorista, julkisesta valvonnasta sekä rahoittajista. Avoin innovointi, yhteistyöverkostot, standardointi ja julkisen politiikan tuki ovat keskeisiä tekijöitä. Kansainvälisesti vertailussa käytetään esimerkiksi OECD:n Oslo Manualin ohjeistuksia innovaatiomääritelmiin ja mittauksiin.

Menestyksen mittaaminen perustuu sekä panostuksiin (koko R&D-kuluihin), tuotettuihin innovaatioihin (uutuudet markkinoilla) että niiden vaikutuksiin (myynti, kasvu, uusien työpaikkojen luominen). Haasteisiin kuuluvat korkea epävarmuus, rahoituksen saatavuus, organisaatiokulttuuri sekä sääntely- jä säädellyt esteet.

Innovaatiotoiminta on olennainen osa kilpailukyvyn, tuottavuuden ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin edistämistä, ja se vaatii jatkuvaa vuorovaikutusta eri toimijoiden välillä.