Sekavuuden

Sekavuuden käsite viittaa tilaan, jossa henkilön kognitiivinen toimintakyky on heikentynyt ja havaitsemien, ajattelun sekä suunnittelun kyvyt ovat epäselviä tai sekaisia. Sekavuus voi ilmetä erilaisissa vaiheissa ja voimakkuuksissa; yleisessä lääketieteellisessä käytössä se usein viittaa deliriumiin, akuuttiin ja usein nopeasti etenevään tilaan, jossa tietoisuus, tarkkaavaisuus ja orientaatio voivat vaihdella sekä ympäristön ymmärrys heiketä.

Syy-seurauksessa sekavuuden taustalla on monia tekijöitä. Infektiot, neste- ja elektrolyyttihäiriöt, häiriöt aineenvaihdunnassa, hypoksia sekä maksaan tai munuaisiin liittyvät ongelmat voivat aiheuttaa sekavuutta. Lääkkeet, päihteiden vaikutukset tai vieroitus, kipu, univaje ja yksinäisyys voivat lisätä riskiä. Ikä ja aiempi kognitiivinen heikkeneminen lisäävät herkkyyttä sekavuudelle, erityisesti sairastuneilla tai leikkausten jälkeen.

Oireet voivat sisältää vajavaisen orientaation aikaan ja paikkaan nähden, huomion kohdistamisen vaikeuksia, sekavaa tai epäjohdonmukaista ajattelua, muistikatkoja sekä mahdollisia hallusinaatioita tai harhaluuloja. Oireet saattavat muuttua päivän mittaan.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon ja taustojen kartoittamiseen. Deliriumin varalta käytetään usein spesifisiä seulontatestejä ja erotetaan dementia sekä muut mielenterveyden häiriöt.

Hoito keskittyy taustalla olevan syyn hoitoon ja potilaan turvallisuuden turvaamiseen. Tuki- ja ympäristömuutoksilla sekä asianmukaisella nesteytyksellä, ravitsemuksella ja lääkkeiden harkituilla muutoksilla pyritään palauttamaan kognitiivinen tilanne. Vakavissa tapauksissa voidaan harkita tilapäistä lääkehoitoa oireiden hallitsemiseksi, mutta pitkäaikaiskäyttöä vältetään. Ennuste riippuu syystä ja nopeasta hoitokeinosta; delirium voi olla palautuva, mutta siihen liittyy usein lisääntyneitä riskejä ja sairaalahoitoaikaa.