Relaksointi

Relaksointi tarkoittaa kehon ja mielen rentoutumisen tilaa, jossa stressi- ja aktiivisuustasot ovat alhaiset ja palautuminen edistyy. Sanaa käytetään yleisesti kuvaamaan erilaisten rentoutumistekniikoiden ja -käytäntöjen tuottamaa tilaa tai prosessia. Sana on lainasana suomen kieleen, muodostettu verbistä relaksoida sekä -inti-päätteestä.

Fysiologisesti relaksointi näkyy usein alentuneena sympaattisen hermoston aktivoitumisena: syke ja verenpaine voivat laskea, hengitys tasoittua ja lihasjännitys vähentyä. Psykologisesti rentoutuminen voi vähentää stressireaktioita, lievittää ahdistusta ja parantaa keskittymistä sekä unen laatua. Eri menetelmät voivat edistää relaksointia: hengitysharjoitukset, progressiivinen lihasrentoutus (PMR), mindfulness- ja tietoisuustaitojen harjoittaminen, kuvatteen tai mielikuvituksen käyttö sekä autogeeninen rentoutus. Rentoutumistekniikat voivat olla sekä yksilö- että ryhmämuotoisia, ja niitä hyödynnetään sekä arkielämässä että terveys- ja suorituskykyä tukevissa konteksteissa.

Käyttökohteita ovat stressinhallinta, univaikeudet, krooninen kipu sekä ahdistuneisuus, mutta rento­sointi nähdään usein osana laajempia hyvinvointi- ja terapiaprosesseja. Relaksointi ei yleensä korvaa hoitoa akuutteissa sairauksissa, mutta se voi tukea muita terapiamuotoja ja elämäntapaohjausta. Joillekin ihmisille liian intensiivinen rentoutuminen voi aiheuttaa ahdistusta tai epämukavuutta, jolloin tekniikkaa voidaan muokata tai ohjeistusta hakea ammattilaiselta.