Polyklonaaliset

Polyklonaaliset viittaavat vasta-aineisiin tai vasta-aineseoksiin, jotka ovat peräisin useiden B-solukloneiden toiminnasta. Polyklonaaliset vasta-aineet muodostuvat, kun immuunivasteen seurauksena useat plasmabloaktiset solut tuottavat immunoglobuliineja samaa antigeenia vastaan. Tämän seurauksena seoksessa on useita erilaisia vasta-aineita, joilla on erilaiset spesifisyydet ja affiniteetit, ja ne voivat sitoa useita epitoppeja antigeenillä.

Eroa monoklonaalisista vasta-aineista määrittää, että polyklonaaliset ovat peräisin useista B-solukloneista ja ne antavat laajemman kattavuuden antigeenin tunnistamiseen. Monoklonaaliset vasta-aineet taas ovat yhden solukloneen tuotantoa ja pyrkivät olemaan erittäin spesifisiä yhdelle epitopille. Näin ollen polyklonaaliset voivat reagoida useammankin rakenteen kanssa, mikä tuo sekä etuja että haasteita.

Tuotanto ja valmistus voivat tapahtua sekä luonnollisesti että laboratoriossa. Luonnossa polyklonaaliset vasta-aineet löytyvät veriseerumista henkilön tai eläimen immuunivasteen seurauksena. Laboratoriokäytännöissä niitä voidaan tuottaa immunisaation avulla eläimissä (esim. hevonen tai rotta) ja kerätä seerumi. Viime aikoina on kehitetty rekombinanttisia lähestymistapoja sekä kontrolloidumpia polyklonaalisten vasta-aineiden tuotantomuotoja.

Käyttökohteet ovat tutkimus ja diagnostiikka sekä joissain terapeuttisissa sovelluksissa. Polyklonaalisia vasta-aineita hyödynnetään immunopoisissa testeissä, immunoassayissa ja monissa tutkimusasetelmissa, joissa laaja kattavuus antigeeniin nähden on etu. Rajoitteita ovat erien välinen vaihtelu ja mahdolliset ristireaktiot sekä vähäisempi spesifisyys verrattuna monoklonaalisiin vasta-aineisiin.