Parietaalisoluissa

Parietaalisolut, eli mahalaukun parietaalisolut, ovat mahalaukun mucosan soluryhmän erittäviä soluja, joita esiintyy pääasiassa mahahappea muodostavien rauhasten fundus- ja corpusosissa. Ne ovat suurikokoisia soluja, joilla on runsas määrä mitokondrioita, voimakkaat canaliculuskanavat ja solun apikaalipinnoitteessa erityisen toiminnallisia rakenteita, jotka tehostavat hapanta eritystä.

Parietaalisolujen keskeinen tehtävä on suolahapon (HCl) ja sisäisen tekijän (intrinsic factor, IF) tuotanto. HCl muodostuu, kun protonit siirtyvät apikaalisesta kalvoalueelta mahalaukun onteloon protonipumpun, H+/K+-ATP∈-nesteen välityksellä. Katabolisessa reaktiossa hiilidioksidi ja vesi huulet CO2, jolloin syntyy vety- ja bikarbonaatti-ioni. Bikarbonaatti vapautuu verenkiertoon basolateraalisesti Cl-/HCO3--vaihtajan kautta, ja kloridi siirtyy solusta mahalaukun onteloon kloridikanavien avulla muodostamaan HCl:ää yhdessä H+:n kanssa. Sisäisen tekijän erittyminen on elintärkeää B12-absorptioon ohutsuolessa; B12 sitoutuu IF:iin ja kulkee ohutsuolen ileumiin imeytymään.

Säätely välittää parietaalisolujen aktiivisuutta hormonien ja neuronien kautta. Gastrin ja histamiini sekä vagalinen/bilateraalinen asetus lisäävät happamuutta, kun taas somatostatiini inhiboi sitä. Gastrin lisää parietaalisolujen solukertymää ja herkkyyttä; ECL-solut vapauttavat histamiinia, joka stimuloi H2-reseptoreita.

Sairaustiloissa parietaalisolujen toiminta voi heikentyä autoimmuunikasvaimina (autoimmuunigastritis), mikä johtaa achlorhydriaan ja IF-puutokseen sekä pernisiöön anemiaan. H. pylori -infektio sekä lääkkeet kuten protonipumpun estäjät (PPI) ja H2-salpaajat voivat vähentää happamuutta. Parietaalisolujen toiminta on keskeinen osa ruoansulatusta ja yleistä B12-vitamiinin imeytymistä.