Parietaalisolujen

Parietaalisolut ovat mahan limakalvon erittäviä epiteelisoluryhmiä, joita esiintyy pääasiassa oksintaalirauhasissa fundus- ja corpusalueen limakalvolla. Ne ovat suurikokoisia, soikeita tai pyöreitä soluja, joiden sytoplasmassa on runsaasti mitokondrioita, mikä antaa niille erottuvan värin. Soluilla on tubulovesikulaarinen järjestelmä sekä sisäiset kanalikulut, jotka laajenevat aktiivisen erityksen aikana.

Parietaalisolujen pääasiallinen tehtävä on suolahapon (HCl) ja sisätekijän (intrinsic factor) erittäminen. HCl:n eritys alkaa H+- ja Cl−-ionien muodostumisesta soluissa; hiilidioksidi ja vesi muunnetaan hiilihapotksi karboniinihydraasin katalysoimana, jolloin syntyy H+ ja HCO3−. H+-ionit siirtyvät mahan onteloon H+/K+-ATPasin pumppaamana, ja Cl−-ionit kulkeutuvat kanavien kautta solusta ulos, jolloin HCl muodostuu mahan sisällössä. Sisätekijä erittyy parietaalisolujen eritteinä ja on välttämätön B12-vitamiinin imeytymiselle ileumissa.

Regulaatio: happoeritys lisääntyy pääasiassa gastriinin, histamiinin ja asetyylikoliinin yhteisvaikutuksesta. Gastriini vapautuu mahansoluista, histamiini ECL-soluista vaikuttaa H2-reseptoreiden kautta, ja vagovagalinen asetyylikoliini lisää protonipumpun toimintaa. Happamuutta voidaan pharmacologisesti hillitä protonipumpun estäjillä (PPIs) tai H2-salpaajilla; somatostatiini ja paikalliset prostaglandiinit voivat inhibitioida eritystä.

Kliininen merkitys: liiallinen HCl-eritys voi aiheuttaa peptisiä haavoja ja refluksioireita, kun taas sisätekijän puutos johtaa pernisiöösianemiaan. Parietaalisolujen autoimmuuninen tuhoutuminen voi johtaa mahan limakalvon atrofiaan ja vitamiini B12:n imeytymisen häiriöön.