Happamuutta

Happamuutta kuvaa aineen kyky olla hapan liuoksessa. Se liittyy protonin luovuttamiseen ja siten pH-arvon alenemiseen. Käytännössä happamuutta mitataan useimmiten pH:llä, joka ilmaisee liuoksen happamuuden tai emäksisyyden. Mitä pienempi pH, sitä hapanemman liuoksen. Happamuus vaihtelee aineesta toiseen ja riippuu myös lämpötilasta.

Happamuuden mittaamiseen käytetään pH-mittaria tai indikaattoriliuskoja. Lisäksi voidaan määrittää titratua happamuutta (TA), joka kuvaa liuoksessa olevien happojen kokonaismäärää. Eri happo-ryhmien luonne vaikuttaa siihen, miten nopeasti pH muuttuu esimerkiksi kuormituksen tai lämpötilan muutoksen vuoksi.

Elintarvikkeissa happamuus vaikuttaa makuun, rakenteeseen ja säilyvyyteen. Yleisimmät hapot ovat sitruunahappo, maitohappo ja etikkahappo. Happamuuden hallinta on tärkeää fermentaatioissa, purkkeissa ja juomien tuotannossa sekä säilöntämenetelmien suunnittelussa.

Biologiassa pH-hallinta on välttämätöntä: veren pH pidetään kapealla alueella noin 7.35–7.45. Bufferit, hengitys ja munuaistoiminta ylläpitävät tätä tasapainoa. Maaperän happamuus vaikuttaa kasvien ravinteiden saatavuuteen ja mikrobitoimintaan, jolloin pH-tila voi muuttaa sekä viljelykokoelmien että ekosysteemien toimintaa.

Happamuudella on myös ympäristö- ja teollisuuskäytäntöjä: pienet muutokset voivat vaikuttaa vesistöihin, maaperään sekä materiaalien korroosioon. Käytännön huomioita ovat asianmukainen säilytys ja turvallinen käsittely, erityisesti vahvojen happojen kohdalla.