histamiinia

Histamiinia on biogeeninen amiin, joka syntetisoidaan histidiinista histidine decarboxylasen katalysoimana. Se esiintyy sekä elimistössä että joissain elintarvikkeissa. Endogeenisesti histamiinia varastoidaan granuloituneina mastsoluissa ja basofiileissä, ja vapautuminen tapahtuu allergisen vasteen, tulehduksen tai kudosvaurion yhteydessä.

Histamiinia syntetisoidaan myös mahalaukussa enterochromaffin-soluissa (ECL-soluissa), jotka erittävät histamiinia stimuloidessaan H2-reseptoreita mahan happoerityksen säätelyssä. Histamiinia esiintyy lisäksi aivoissa ja muissa neuronaalisissa järjestelmissä.

Histamiini vaikuttaa neljällä pääreseptoriryhmällä: H1, H2, H3 ja H4. H1-reseptorit aiheuttavat verisuonten laajenemista, läpäisevyyden lisääntymistä, kutinaa ja keuhkoputkien supistumista. H2-reseptorit lisäävät mahan hapanta erittymistä. H3-reseptorit ovat presynaptisia modulaattoreita, jotka säätelevät histamiinin ja muiden neurotransmittereiden vapautumista. H4-reseptorit osallistuvat immuunivasteisiin ja tulehduksiin. Vapautunut histamiini voi edistää allergisia oireita sekä vaikuttaa kipu- ja tulehduksellisiin prosesseihin.

Histamiinin inaktivaation pääreität ovat diamiinioksidaasi (DAO) ja histamiinin N-metyylitransferaasi (HNMT). DAO toimii suuressa määrin suolistossa ja maksassa; HNMT kudoksissa. DAO- tai HNMT-vaje sekä histamiinin liikakäyttö voivat johtaa histamiinintoleranssiin, jonka oireita ovat päänsärky, vatsavaivat ja ihottuma.

Elintarvikkeissa histamiinia esiintyy erityisesti pilaantuneissa kaloissa sekä fermentoiduissa ja kypsyneissä juustoissa. Sillä on kliininen merkitys ruokamyrkytyksissä (scombroid) ja allergisissa vasteissa; antihistamiinien (H1-salpaajien) ja H2-salpaajien käyttö lievittää histamiinin vaikutuksia.