Nitraattipitoisuus

Nitraattipitoisuus tarkoittaa nitraatti-ioneiden NO3− määrää liuoksessa, usein vedessä tai maaperässä. Veden nitrattipitoisuus ilmoitetaan yleisimmin mg/L NO3− tai mg/L NO3-N-arvona (nitraatin typpiarvo). Pitoisuus kertoo, kuinka paljon nitraattia vesistöön tai maaperään on kertynyt.

Lähteet ja kulku: Nitraatti syntyy ammoniumin nitrifikaation seurauksena sekä erilaisten lannoitteiden, eläinperäisten jätteiden ja orgaanisen aineksen mineralisaation tuloksena. Maaperän olosuhteet, sademäärä ja maaperän hiukkaskoko vaikuttavat nitraatin liukenemiseen ja huuhtoutumiseen. Nitraatti on vesiliukasta ja liikkuu helposti maaperässä sekä pohjavedessä, mikä voi johtaa pitoisuuksien kohoamiseen vesistöissä tai pohjaveden lisäykseen.

Merkitys ja vaikutukset: Nitraatti toimii tärkeänä ravinteenä kasveille, mutta liialliset pitoisuudet voivat aiheuttaa terveysriskin ihmisille, erityisesti imeväisille, jolloin voi kehittyä methemoglobinemia. Lisäksi korkeat nitraattipitoisuudet voivat aikaansaada tai voimistaa vesistöjen rehevöitymistä ja hapenkadosta. Sääntely ja ympäristöhaittojen ehkäisy korostuvat maatalouden ja jätehuollon hallinnassa.

Mittausmenetelmät: Nitraattipitoisuus mitataan yleisimmin kolorimetrisillä menetelmillä (esim. kadmiumreduktio) tai ionikromatografialla. Pitoisuus voidaan esittää sekä NO3−-n että NO3-N-arvona, joten raportointimuoto valitaan sen mukaan, mitä tarvitaan.

Regulaatio ja valvonta: useimmissa maissa juomaveden nitraattipitoisuus on rajoitettu turvalliseksi 50 mg/L NO3−-tasoon (noin 11 mg/L NO3-N), ja pitoisuuden hallinta sekä riskien vähentäminen kohdistuvat sekä juomaveden että maaperän ja vesistön hallintaan.