kohoamiseen

Kohoaminen on suomen kielen sana, joka muodostuu verbistä kohota ja viittaa toiminnan tai prosessin nousemiseen, kohoamiseen tai kasvamiseen. Sillä viitataan sekä fyysiseen liikkeeseen—esimerkiksi esineen tai maaston kohoaminen sekä aaltojen nouseminen—että ilmiöihin, joissa arvo, taso tai määrä nousee.

Sanamuoto muodostuu -minen -päätteisestä nominaalista, jolla ilmaistaan teon tai prosessin käynnistäminen. Kohoamisen käyttö on yleistä sekä arkikielessä että tieteellisessä ja journalistisessa kielessä.

Käyttökonteksteja ovat muun muassa maankuoren kohoaminen, eli geologinen prosessi, jossa maan pinnan korkeus nousee isostasiasta johtuen; hinnan kohoaminen tai yleisemmin hintojen nousu taloudessa; sekä tilastollisissa tai taloudellisissa yhteyksissä ilmiö, jossa arvo tai määrä nousee.

Esimerkkejä käytöstä: Hinnan kohoaminen tarkoittaa hintojen nousua kuluttajille. Maankuoren kohoaminen on tärkeä käsite geologiassa ja onostatisessa palautumisessa. Väestön tai talouden kasvu voidaan kuvailla myös kohtuullisesti kohoavana ilmiönä kontekstistaan riippuen.

Sana liittyy muihin afikseihin ja ilmauksiin, kuten kohota (verbi) sekä kohoaminen (nominaali). Käytännössä kohoa­minen toimii yleisnä, kun halutaan kertoa nousevasta kehityksestä tai liikkeestä sekä konkreettisissa että abstrakteissa yhteyksissä.