raportointimuoto

Raportointimuoto on ennalta määritelty rakenne ja esitystapa, jota käytetään tiedon systematisoimisessa ja esittämisessä raportissa. Sen tavoitteena on selkeyttää viestintää, lisätä vertailukelpoisuutta ja parantaa päätöksenteon tueksi tarvittavan tiedon saatavuutta. Raportointimuoto määrittelee, mitä tietoja kerätään, missä järjestyksessä ne esitetään sekä millainen kieli ja visuaaliset keinot käytetään.

Yleisesti raportointimuoto sisältää seuraavat osa-alueet: tarkoitus ja kohdeyleisö, tausta ja rajaukset, tiedonlähteet ja menetelmät, tulokset tai havainnot, johtopäätökset ja suositukset sekä mahdolliset liitteet, taulukot ja kuviot. Tiivistelmä tai yhteenveto voi olla osa raporttia. Rakenne ja sisällöt määräytyvät kontekstista—esimerkiksi tutkimuksesta, projektista, työyhteisön suorituskyvystä tai tilinpäätöksestä.

Raportointimuoto voi olla narratiivinen, tabellaarinen tai näiden yhdistelmä. Sen noudattaminen voi perustua organisaation sisäisiin ohjeisiin tai ulkoisiin standardeihin ja säädöksiin. Esimerkkejä ovat tilinpäätöksen raportointimuodot; voidaan soveltaa IFRS- tai GAAP-standardeja sekä vastuullisuus- ja kestävän kehityksen raportoinnissa käytettävät GRI- tai SASB-ohjeet. Suomessa raportointi noudattaa usein sekä yritystoiminnan ohjaavia lainsäädäntövaatimuksia että organisaation omia raportointiperiaatteita.

Raportointimuotoa valittaessa huomioidaan kohdeyleisö, tarkoitus, vaatimukset sekä tiedon luotettavuus ja jäljitettävyys. Yhtenäisten mallien käyttö parantaa vertailtavuutta, ja määräaikaiset päivitykset sekä versionointi tukevat läpinäkyvyyttä.