Monitieteisessä

Monitieteisessä tarkoitetaan tutkimus- tai kehittämistapaa, jossa useita tieteenaloja yhdistetään ilmiön tutkimiseen. Siinä eri alojen asiantuntijat tuovat mukanaan menetelmiä, teorioita ja aineistoa, ja tavoite on saavuttaa laajempi, kokonaisvaltaisempi ymmärrys kuin yksittäisellä alalla olisi mahdollista. Monitieteinen työskentely voi esiintyä sekä tutkimuksessa että suunnittelussa, politiikkatyössä tai opetuksessa.

Keskeisiä piirteitä ovat eri tieteenalojen integrointi, ongelmakeskeinen lähestyminen ja yhteinen tavoitteenasettelu. Monitieteisessä kontekstissa tiimit voivat käyttää yhteisiä tutkimusmääritelmiä, arvioida ilmiötä useista näkökulmista ja soveltaa erilaisia menetelmiä samaan tutkimuskysymykseen. Tämän lähestymistavan tarkoitus on tarjota kattavampi kuva ja ratkaisuja, joita mikään ala yksin ei pysty tarjoamaan.

Monitieteellisyyttä voidaan verrata interdisciplinaarisuuteen ja transdisciplinaarisuuteen. Monitieteinen työ jakaa tehtävät useiden alojen välillä ilman välitöntä uuden teorian synteesiä; interdisciplinaarisuus pyrkii luomaan uuden, yhdistävän viitekehyksen; transdisciplinaarisuus voi ulottaa tutkimuksen akateemisesta maailmasta yhteiskunnan käytäntöihin ja politiikkaan.

Käytännön edut ovat laajempi näkökulma, parempi ongelmanratkaisu ja kyky tarttua monimutkaisiin ilmiöihin, kuten ilmastonmuutokseen, terveyden ja väestön hyvinvointiin tai kaupunkisuunnitteluun liittyviin kysymyksiin. Haasteina ovat erilaisten metodien yhteensovittaminen, kommunikaatio- ja kulttuurierot, julkaisuihin ja rahoitukseen liittyvät käytännöt sekä urakehityksen kannusteet.

Monitieteinen osaaminen näkyy myös koulutuksessa ja infrastruktuurissa: yliopistot tarjoavat monitieteisiä tutkinto- ja harjoitteluprojekteja sekä tutkimuskeskuksia, joissa eri alojen välistä yhteistyötä edistetään. Monitieteinen lähestymistapa voi tehostaa sekä tiedon hankintaa että käytäntöön viemistä.