Miellekartta

Miellekartta on visuaalinen keino järjestää tieto ja ideat. Keskelle asetetaan pääideä, josta lähtevät haarat muodostavat alakohtia. Käytetään avainsanoja, lyhyitä ilmauksia sekä kuvia tai symboleja, ja värit sekä viivat helpottavat yhteyksien hahmottamista sekä muistamista. Miellekarttoja voidaan laatia sekä käsin että digitaalisesti.

Käsite miellekartta liitetään usein Tony Buzaniin ja hänen 1970-luvun menetelmiinsä, joiden tavoitteena on parantaa muistia, oppimista ja luovuutta. Suomeksi termi 'miellekartta' on vakiintunut opetuksessa ja liiketoiminnassa. Karttoja voidaan käyttää eri aloilla tiedon jäsentämiseen ja ideointiin.

Rakenne on radiaalinen: keskusolmu ja siitä lähtevät päähaarat, joiden päälle lisätään tarkennukset. Jokaiselle haaralle on annettava lyhyt avainsana; alahaaret kuvaavat esimerkkejä tai yksityiskohtia. Prosessi voi alkaa suuresta kuvasta ja etenee pienempiin yksityiskohtiin. Digitaalisten työkalujen lisäksi karttoja voi tehdä kynällä ja paperilla.

Erotus konseptikarttoihin: miellekartta on tyypillisesti esteettisesti korostettu ja assosiatiivinen, radiaalinen verkko, kun taas konseptikartat korostavat loogisia suhteita ja hierarkiaa. Suomessa miellekarttaa käytetään laajalti oppimisessa, projektisuunnittelussa sekä muistiinpanotyössä.

Käyttötarkoitukset ja arvio: Miellekartat tukevat muistiinpanointia, ideointia, tekstien jäsentämistä ja suunnittelua. Edut ovat parantunut muistaminen, nopeampi ideointi ja selkeä kokonaiskuva. Rajoitteita ovat mahdollinen epäselvyys tai kartan paisuminen, sekä tarve harjoitella selkeää rakennetta.

Käyttövälineet ja lopuksi: paperi ja kynä sekä digitaaliset työkalut kuten MindMeister, XMind ja FreeMind.